Sinä ennen some-aikaa elänyt, oletko nykymenon nähtyäsi tyytyväinen että elit ennen some-aikaa?

Aika ennen somea jolloin netti oli kuitenkin jo olemassa oli parasta aikaa.

Mun mielestä taas some on ihan loistava keksintö. 1960-luvulla kakarana vietettiin kaikki kesät mummoloissa serkkujen kanssa. Sitten tulin varhaisteini-ikään ja mummotkin kuoli. Toisiamme nähtiin vain häissä ja hautajaisissa. Myöhemmin pelkästään hautajaisissa, jos sielläkään. Somen ansiosta olen saanut elossa olevat serkkuni takaisin. Ja heitä on aika monta eli elossa vielä 38 serkkua. Ja entä serkkujeni lapset? En varmaan pitäisi heihin lainkaan yhteyttä, jos eivät olisi FB-kavereitani. Somen ansiosta meidän suku on tiivistynyt uudelleen. 

Todellakin!

Olisi aika hirveää jos netistä yhä löytyisi jotain tuolloin niin ’kivalta ja järkevältä’ tuntuneita postauksia 😱

Onhan tämä mahtava keksintö ei siinä mitään. Mutta somen huono puoli nuorten kannalta on se, että kaikki kuvaa ja videoi ja laittaa julkiseksi, se olisi toisaalta ollut kauheaa nuorena. Enkä tiedä miten sitä olisi pärjännyt nuorena naisena siinä että on tapana ottaa selfieitä ja huulet mutrulla ja takapuoli pitkällä vähissä vaatteissa... olisiko sitä itsekin sortunut samaan.

Olen vasta reilu parikymppinen, mutta iloinen siitä, että sain elää edes lapsuuden ilman somea. Käy sääliksi nykyajan lapsia.

Olen 90-luvun lapsi ja sinänsä olen tyytyväinen, että olin lapsi ennen somea, koska olin teininä aivoiltani täysin harkintakyvytön laholatva. Olisin vamaan joutunut somekiusatuksi, jos silloin olisi ollut Instagram. Nyt aikuisenakaan en juuri käytä somesovelluksia, mutta lasken nämä vauvapalstat ja blogit myös someksi, ja onhan näitä ihan viihdyttävää lukea (enkä nyt puhu mistään kaupallisista somejulkkisblogeista, niistä en nauti, ovat aika tyhjänpäiväisiä). Lisäksi somesta löytää helposti apua ja vertaistukea. Ventovieraiden instagramit, joissa elämää kiillotetaan ja filtteröidään, eivät kiinnosta enää tässä iässä, mutta teininä sellainen olisi saattanut ehkä vahingoittaa minäkuvaa ja käsitystä siitä, mitä elämän pitää olla, kun ei sitä feikkiyttä siinä iässä näe, kun ei ole omaa tuntumaa mihin peilata.

Vastasin en osaa sanoa, koska sinällään olen todella tyytyväinen, synnyin 70-luvulla, mutta taas on asioita joiden hieman toivon että olisin some aikaan ollut nuori

En ole tyytyväinen. Olen kateellinen tinder sukupolvelle, koska yhden yön jutut on nykyään 100-kertaa helpompia kuin 90-luvulla. Silloin piti istua illat baarissa vonkaamassa ja silloinkin onnistumis prosentti oli jotain 10% luokkaa. Nyt voi istua sohvalla ja vedellä kuvia oikeelle tai vasemmalle.

En edes halua kuvitella millaista koulukiusasus on nykypäivänä kun on some. kärsin kiusaamisesta itse, mutta ennen some aikaa siitä kärsi vain kun oli koulussa. Nyt somen kautta nämä jutut tulee kotiin asti ja on nenän edessä 24/7.

Some tuli elämääni peruskoulun lopussa/jälkeen.

Nykyään, kun verkossa on jopa ala-astelaisia, jotkut heistä kirjoittavat todella ajattelemattomia ja ikäviä juttuja, mikä on suoranaista muiden kiusaamista, jos multa kysytään. Tuntuu ikävältä lukea näiden lapsien tapaa "kritisoida" esimerkiksi Youtube-videoita. Olisinko kirjoittanut itse lapsena samaan tyyliin, en tiedä. Onneksi en ollut niin pienenä netissä, niin ei ole niin paljon hävettävää.

Koulussa olin hieman syrjitty. Olisiko mua kiusattu somessa, jos se olisi ollut mahdollista?

Onkohan somen käytän lisääntyminen vaikuttanut koulussa oppimiseen yleisesti? Mulla arvosanat saattoivat vähän kärsiä juuri sen takia, että aloin olla niin paljon netissä. Ennen sitä lukemiseen oli ollut paljon helpompi löytää aikaa.

Noo en ole oppinut ottamaan selfieitä enkä luomaan tilejä..olen vasta 30v. Sinänsä harmittaa,koska olisin voinut, jos olisin syntynyt paistattelu yhteiskuntaan, olla miljonääri pelkästään itseni esittelyllä. Koeta sen luontevaksi ja normaaliksi. Nyt itsensä esittely ahdistaa todella paljon. Voihan se toki olla luonnekysymys.

Olen siinä mielessä tyytyväinen, että voin vain kuvitella mitä kaikkea tuubaa minustakin netin syövereistä löytyisi jos teininä olisi näissä pyörinyt. Liityin facebookiin vuosia kavereideni jälkeen. Nykyään keskustellaan kirjallisuudesta, lemmikeistä ja kommentoidaan sivistyneesti päivän uutisia :). Karkeammat kommentit esitetään vain kasvokkain.

up

Todella tyytyväinen! Ja elän kyllä edelleenkin pääsääntöisesti somen ulkopuolella. Olen 46 v enkä mitenkään voi ymmärtää, miksi ihmiset (myös monet ikäiseni) levittelevät elämäänsä netissä.