Kysymys sinulle, joka on ollut paljon läsnä kuoleman hetkellä

Selkeästi kuollut ei hengitä kevyesti.

Selkeästi kuollut ei hengitä.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi kuollut ei hengitä kevyesti.

Selkeästi kuollut ei hengitä.

Sitähän minä tässä ihmettelen. Hän oli selkeästi kuollut. Käsi oli kylmä ja kuolleen vetelä käsi. Selkeästi kuollut, joka vielä hengitti kevyesti. Outoa.

Tätä edellisenä päivänä meille kaikilletuli fiilis, että hän on poissa. Vain ruumis on tässä. Se oli fiilis.

Tätä edellisenä päivänä hän oli selkeästi syvästi tajuton. Käsi oli erilainen kuin viimeisenä päivänä. Rento ja veltto, mutta ei vetelä.

Tämä oli outo prosessi. Siksi kyselen, onko tämä tyypillistä?

Jos kuolema on odotettavissa (pitkäaikainen sairaus, korkea ikä), kuolema ei tule yhtäkkiä. Ihminen nukkuu paljon, verenkierto hidastuu, hengityksestä tulee pinnallisempaa. Hiljalleen kaikki sammuu. Ensin sydän, sitten hengityskeskus. Aivan normaalia siis.

Jaksamista sinulle!

Minä muistelen, ettei kuolemaa tehnyt isoisäni olisi missään vaiheessa ollut täysin veltto, voin toki muistaa väärinkin. Mutta yksi yö teki selvän muutoksen tilaan. Edellisenä päivänä oli vielä ollut hieman, en voi sanoa tajuissaan, mutta kiinni elämässä. Siitä eteenpäin sitten odotettiin viimeistä hengenvetoa pari päivää. Ennen kuolemaa, kädet, etenkin kynsien ympäristö, muuttuivat harmaiksi, samoin väri kasvoilla muuttui selvästi harmaaksi. Aika nopeasti tuosta hengitys sitten loppui.

Näin kuulemma myös toisella isoisälläni, hänen vierellä on loppuun asti pystynyt olemaan.

Pikku hiljaa vain hiipuivat pois.

Kun ihminen kuolee sairauttaan tai vanhuuttaan se on raastavaa koettavaa läheisille. Kuolevan läheisen  elintoiminnot hidastuvat, lihakset kouristelevat ja keho antaa päivä kerrallaan myöten. Sairaala ilmoittaa läheisille lopun hetkestä, kun kuoleman merkit näkyvät ihmisessä. 

Morfiinia annetaan paljon kipujen lievittämiseksi ja jolloin ihminen on taatusti aivan muissa maailmoissa jo. Morfiini edesauttaa siihen, että ihminen on suhteellisen rauhassa ja kivuton.  Levollinen.

Sinun kannattaa puhua asiasta hoitajien kanssa vielä. Me omaiset jäämme usein todella ymmälle, mitä kuoleman hetkellä tapahtuu. Itsekin jouduin edellä kertomani oppimaan hoitajalta ja joka vastasi kysymyksiini. 

Äkkikuolemaa sanotaankin yleensä hyväksi kuolemaksi juuri siksi, ettei siihen liity monen päivän hiipumista.

Osanottoni sinulle ja voimia. 

Olen etenkin vanhusten kuolemia nähnyt paljon työni puolesta. Tapahtuu usein juuri noin, että ihminen vain pikkuhiljaa hiipuu pois. Itsekin ajattelen sen tavallaan niin, että osa ihmisestä on jo kuollut, vaikka sydän vielä lyö ja hengitysjuuri ja juuri vielä pelaa. Jalat saattaa olla jo ihan kylmät ja lautumilla, kädet veltot ja ihminen ei enää reagoi. Tulee pitkiä hengityskatkoksia mutta silti ihminen vielä sinnittelee ja hengitys alkaa uudelleen katkoksen jälkeen. Syke hidastuu hengityskatkon aikana. Iho on muuttunut harmaankalpeaksi ja kasvot painuneet sisäänpäin, moni muuttuu aivan erinäköiseksi.

Minusta on jotenkin arvokasta ja kaunista, että saat lähteä hiljaa hiipumalla ilman kipuja (tuossa vaiheessa kipulääkitys on vahva, vaikka ohminen ei kipuja ilmaisisi olevan) hyvän elämän eläneenä. Ei mitään traagista kohtausta tai onnettomuutta, kauniisti vain nukkuu pois.

Kiitos kaikille. Tv:stä olin saanut kuvan, että ihminen on joko elossa tai kuollut. Vain henkäisee viimeisen henkäyksen. Ei se olekaan niin. Ihminen onkin joka päivä enemmän ja enemmän poissa. Asteittain.

Kyllä tämä oli minusta hyvä kuolema. Ei mennyt montaa päivää. Olen kiitollinen, että sain nähdä sen. Uskon nyt sielun olemassaoloon.

Ap