Entisenä bulimikkona voin sanoa, että ahmimisen pointtina ei ole mielihyvän hakeminen ruoasta, vaan tuskan työntäminen kauemmas. Ahmin, jotta pääsisin oksentamaan ja oksensin, jotta ahmiminen ei olisi haitannut. Parasta oli se olotila, kun oksentamisen jälkeen olit aivan uupunut ja turta. Ei enää tuntunut yhtään miltään ja se tuntui hyvältä.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu