Lue keskustelun säännöt.
Että mä välillä kyllästyn äitiini ja sen lapselliseen oikutteluun
11.03.2019 |
Hän on 75 vuotias. Kärsii univaikeuksista joista sitten valittelee kun soitellaan. Että ei ole taas nukkunut kuin kolme neljä tuntia yössä. No, ehdotan sitten että kokeilee unilääkettä, eivät kuulemma auta (ei siis ole koskaan kokeillut muuta kuin käsikauppa melatoniinia ja magnesiumtabletteja?). On myös varmaan vähän masentunut, jäi leskeksi noin vuosi sitten. Ehdotan että puhuu siitä lääkärille ja että masennuslääkkeet auttavat siihen nukkumiseenkin, vastaus oli ”!!ENMINÄMITÄÄNMASENNUSLÄÄKKEITÄALASYÖMÄÄN!!!”. Niin ja se lääkärille meno, ei voi kuulemma mennä kun on niin kallista, kuitenkin ostaa useilla kympeillä viikossa luontaistuotekaupasta jotain, en tiedä mitä mitä. Siihen kyllä on rahaa.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet eivät auta suruun, joka hänellä on käynnissä leskeksi jäämisen myötä. Siitä suruvaiheesta johtuu varmaan myös nuo uniongelmat.
Viriketoiminta (eläkepiirien kokoontumiset yms), ulkoilu ja kuunteleva korva on paras apu hänelle. Ymmärrän että omaisena käy aika raskaaksi kuunnella valitusta yöunista ynnä muusta, mutta yrittäkää ohjata häntä parempaan suuntaan.
Noi uniongelmat on olleet vuosia, ennen isäni kuolemaa. Ei kuulemma jaksa käydä missään eläkeläisten jutuissa kun on aina väsynyt. Mitä tuohon nyt enää sitten voi sanoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika helpolla pääset, jos tuo on ärsyttäviä mitä mutsisi saa kehitettyä. Mun äitini on iät kaiket piinannut meitä marttyyriydellään, syyllistää ja pitää viikkokausia mykkäkouluja, istuu kädet sylissä hämärässä huokaillen raskaasti. Hän on NIIN YKSIN kun kukaan ei välitä vaikka kaikkensa hän on toisten eteen antanut. Hän ei ikinä voi soitella lapsilleen ja lapsenlapsiin, vaan hänelle pitää aina soittaa, ja kun hänelle sitten soittaa hän valittaa kun ei ole soitettu. Kerran mökillä hän valitti kun huomaa ja on paha olo ja kun siskoni sitten hermostui ja tarttui puhelimeen ja sanoi soittavansa ambulanssin, äiti singahti jaloilleen ja hönkäisi että olo onkin jo parempi. Ja niin edelleen, loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet eivät auta suruun, joka hänellä on käynnissä leskeksi jäämisen myötä. Siitä suruvaiheesta johtuu varmaan myös nuo uniongelmat.
Viriketoiminta (eläkepiirien kokoontumiset yms), ulkoilu ja kuunteleva korva on paras apu hänelle. Ymmärrän että omaisena käy aika raskaaksi kuunnella valitusta yöunista ynnä muusta, mutta yrittäkää ohjata häntä parempaan suuntaan.
Noi uniongelmat on olleet vuosia, ennen isäni kuolemaa. Ei kuulemma jaksa käydä missään eläkeläisten jutuissa kun on aina väsynyt. Mitä tuohon nyt enää sitten voi sanoa.
Ap
Millainen hän on muuten voinniltaan / kunnoltaan? Hoitaako itse kotiaskareet?
Joillekin vanhuksille on hyvä ratkaisu palkata kotiapufirma kotiin. Siis sellainen palvelu, jonka kautta saa apua esim. siivoukseen, ruoanlaittoon, kauppakäynteihin, ulkoiluun jne.
Ja ihan vaan juttuseuraakin välillä. Kun luottamus muodostuu työntekijän ja asiakkaan välille, tulee kotiavustajasta läheinen ihminen ja juttuseura on mukavaa. Jos tällaiseen apuun päädytte, palkatkaa pieni firma, jossa ei työntekijä vaihdu joka kerta. Jotain virikettä äitisi elämääsi kyllä tarvitsee, tässä yksi vaihtoehto.
Meidän mummo oli vuosia ihan samankaltainen kun vaari kuoli. Jossain vaiheessa sitten löysi taas elämänhalunsa takaisin ja lopetti valittamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet eivät auta suruun, joka hänellä on käynnissä leskeksi jäämisen myötä. Siitä suruvaiheesta johtuu varmaan myös nuo uniongelmat.
Viriketoiminta (eläkepiirien kokoontumiset yms), ulkoilu ja kuunteleva korva on paras apu hänelle. Ymmärrän että omaisena käy aika raskaaksi kuunnella valitusta yöunista ynnä muusta, mutta yrittäkää ohjata häntä parempaan suuntaan.
Noi uniongelmat on olleet vuosia, ennen isäni kuolemaa. Ei kuulemma jaksa käydä missään eläkeläisten jutuissa kun on aina väsynyt. Mitä tuohon nyt enää sitten voi sanoa.
ApMillainen hän on muuten voinniltaan / kunnoltaan? Hoitaako itse kotiaskareet?
Joillekin vanhuksille on hyvä ratkaisu palkata kotiapufirma kotiin. Siis sellainen palvelu, jonka kautta saa apua esim. siivoukseen, ruoanlaittoon, kauppakäynteihin, ulkoiluun jne.
Ja ihan vaan juttuseuraakin välillä. Kun luottamus muodostuu työntekijän ja asiakkaan välille, tulee kotiavustajasta läheinen ihminen ja juttuseura on mukavaa. Jos tällaiseen apuun päädytte, palkatkaa pieni firma, jossa ei työntekijä vaihdu joka kerta. Jotain virikettä äitisi elämääsi kyllä tarvitsee, tässä yksi vaihtoehto.
Hoitaa itse kotihommat, ajaa autoakin. Fyysisesti ihan pystyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet eivät auta suruun, joka hänellä on käynnissä leskeksi jäämisen myötä. Siitä suruvaiheesta johtuu varmaan myös nuo uniongelmat.
Viriketoiminta (eläkepiirien kokoontumiset yms), ulkoilu ja kuunteleva korva on paras apu hänelle. Ymmärrän että omaisena käy aika raskaaksi kuunnella valitusta yöunista ynnä muusta, mutta yrittäkää ohjata häntä parempaan suuntaan.
Noi uniongelmat on olleet vuosia, ennen isäni kuolemaa. Ei kuulemma jaksa käydä missään eläkeläisten jutuissa kun on aina väsynyt. Mitä tuohon nyt enää sitten voi sanoa.
ApMillainen hän on muuten voinniltaan / kunnoltaan? Hoitaako itse kotiaskareet?
Joillekin vanhuksille on hyvä ratkaisu palkata kotiapufirma kotiin. Siis sellainen palvelu, jonka kautta saa apua esim. siivoukseen, ruoanlaittoon, kauppakäynteihin, ulkoiluun jne.
Ja ihan vaan juttuseuraakin välillä. Kun luottamus muodostuu työntekijän ja asiakkaan välille, tulee kotiavustajasta läheinen ihminen ja juttuseura on mukavaa. Jos tällaiseen apuun päädytte, palkatkaa pieni firma, jossa ei työntekijä vaihdu joka kerta. Jotain virikettä äitisi elämääsi kyllä tarvitsee, tässä yksi vaihtoehto.Hoitaa itse kotihommat, ajaa autoakin. Fyysisesti ihan pystyvä ihminen.
Onko mahdollista lähteä jonkun kanssa ulkomaille reissulle? Vähän uusiin maisemiin virkistymään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo oli vuosia ihan samankaltainen kun vaari kuoli. Jossain vaiheessa sitten löysi taas elämänhalunsa takaisin ja lopetti valittamiset.
Ymmärrettävää, kun tottunut elämään toisen ihmisen kanssa. Se on kova paikka, kun on pitkän elämänkaaren kokenut toisen rinnalla ja yhtäkkiä toinen on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko soittaa seurakuntaan ja neuvotella, jos joku diakonissa kävisi juttelemassa?
Äitisi tarvitsee nyt vertaistukea, oman ikäistensä seuraa, ja irti kotinurkista.
Suru ei ole sama kuin masennus, eikä siihen kannata ottaa lääkettä. Vain, jos äitisi jymähtää suruunsa vuosien ajan.
Älä neuvo äitiäsi, vaan soita itse seurakuntaan ja ilmoitat äidillesi miten asiat nyt tehdään. Anna hänen putputtaa, mutta yleensä paras keino on tuollaisessa tilanteessa vain toimia.
Symppaa täältä. Oma äitini on aivan samanlainen!
Masennuslääkkeet eivät auta suruun, joka hänellä on käynnissä leskeksi jäämisen myötä. Siitä suruvaiheesta johtuu varmaan myös nuo uniongelmat.
Viriketoiminta (eläkepiirien kokoontumiset yms), ulkoilu ja kuunteleva korva on paras apu hänelle. Ymmärrän että omaisena käy aika raskaaksi kuunnella valitusta yöunista ynnä muusta, mutta yrittäkää ohjata häntä parempaan suuntaan.