Rikkaampaan sukuun avioitunut, tunnetko huonommuutta?
Puolisoni on rikkaasta suvusta, ja oli sen turvin pystynyt kartuttamaan merkittävää varallisuutta itselleen jo ennen avioliittoamme. Itse olen köyhästä perheestä ja joutunut sinnittelemään kädestä suuhun jo hyvin nuoresta. Avioliittomme aikana erilaisten puolisooni kohdistuvien perintä- ja lahjoitusjärjestelyjen kautta keskinäinen varallisuuseromme on kasvanut kasvamistaan. Koen asiasta valtavaa huonommuutta puolisoni suvun ja lastemmekin edessä: kuin olisin loinen tai siipeilijä tässä rikkaammassa suvussa. En tiedä, mitä asialle edes voisi tehdä.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (18)
Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät luki tuossa tuloeroja käsittelevässä ketjussakin...
Mieheni on varakkaasta suvusta ja useamman sukupolven akateemisesta suvusta. Itse olen köyhästä suvusta ja perheeni ensimmäinen akateeminen. Eipä tuo häiritse. Nyt ollaan jo perittykin omaisuutta ja vanha pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on varakkaasta suvusta ja useamman sukupolven akateemisesta suvusta. Itse olen köyhästä suvusta ja perheeni ensimmäinen akateeminen. Eipä tuo häiritse. Nyt ollaan jo perittykin omaisuutta ja vanha pariskunta.
Oletteko perineet tasapuolisesti vai onko teillä avioehto tai onko esim. miehesi suku rajannut sinua pois peritystä omaisuudesta testamentissa olevilla määräyksillä?
Kyselee Ap
Vierailija kirjoitti:
Ala tehdä rahaa sinäkin.
Jos se olisikin ahkeruudesta kiinni. Vastaaviin määriin pääseminen vaatisi hurjaa alkupääomaa, mistäs sellaisen loihdit. Eikä minua haittaisi pieni omaisuus itsessään, vaan se valtava ero ja köyhän leima puolison suvussa.
Aviopuolison rajaaminen ulos perinnöistä on aivan normaalia, et kai siitä nyt loukkaannu?
Vai oliko avioliitto tarkoitus rikastua varakkaan kumppanin avulla?
Miksi miehen suvun pitäisi jakaa omaisuuttaan sinulle? Olisi kiva kuulla perustelu tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on varakkaasta suvusta ja useamman sukupolven akateemisesta suvusta. Itse olen köyhästä suvusta ja perheeni ensimmäinen akateeminen. Eipä tuo häiritse. Nyt ollaan jo perittykin omaisuutta ja vanha pariskunta.
Oletteko perineet tasapuolisesti vai onko teillä avioehto tai onko esim. miehesi suku rajannut sinua pois peritystä omaisuudesta testamentissa olevilla määräyksillä?
Kyselee Ap
Mies on perinyt miljoonaperinnön, meillä ei ole avioehtoa. Itse olen perinyt maltillisemmin.
En tuntenut ollenkaan, koska minut otettiin avosylin sukuun. Erottuamme appivanhemmat olivat siitä pahoillaan. Anoppi erityisesti piti minusta todella paljon. Ollaan edelleen eksän kanssa ystäviä ja olen myös yhteyksissä hänen sukulaisiin. Ja meillä oli avioehto minun tahdostani. Eksä ei siitä puhunut mitään ennen avioliittoa. Olen köyhästä perheestä, mutta ihan hyvässä ammatissa kuitenkin.
Miehen rahat on miehen rahoja, itse tienaamani on minun rahoja. En koe mitään huonommuutta, koska olen ahkera, terve, työssäkäyvä itsenäinen nainen, joka pystyisi varsin hyvin elämään ilman miehen rahoja. Tai oikeastaan elänkin, eipä ole käynyt mielessä ryhtyä niitä itselle ulosmittaamaan.
Olen pelkästään iloinen siitä, että lapsillani on helpompi elämä kuin minulla ja kiitos geenien (tai kotoa opitun mallin) aika lailla järkeä toimia niin, että omaisuutta (lahjaksi saatua tai perittyä) ei heitetä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison rajaaminen ulos perinnöistä on aivan normaalia, et kai siitä nyt loukkaannu?
Vai oliko avioliitto tarkoitus rikastua varakkaan kumppanin avulla?
Miksi miehen suvun pitäisi jakaa omaisuuttaan sinulle? Olisi kiva kuulla perustelu tähän.
En sanonut, että pitäisi. Kyselin vain kokemuksia erilaisista tilanteista.
En tunne. Olen paljon älykkäämpi ja sivistyneempi kuin nuo rikkaat sukulaiset. En ole koskaan arvottanut ihmisiä rahan perusteella.
Äärimmäisen helppo tapaus: sinun tulee vain lakata tuntemasta alemmuutta!
En tunne alemmuutta ja minä toin miehen sukuun älykkyyttä.
Tosin ei meillä mitään suurta eroa varallisuudessa ollut.
Nyt on varallisuutta reilusti ja vävy on tyhjätasku luuseri, niin tarkoitus laittaa perintöasiat silleen ettei pääse hra tuhlaamaan niitäkin rahoja.
Tunnen huonommuutta. Asumme aviopuolisoni vanhempien omistamassa asunnossa. Hän sai minut suostumaan muuttoon vakuuttelemalla, että ihan kohta vanhempansa ovat lahjoittamassa asunnon hänelle. No, aina on tullut jotain esteitä, eikä tilanne ole muuttunut ja tuskin enää muuttuukaan. Minulla ei siis ole juridisesti mitään oikeutta kotiimme.
Puolisoni ei ole suomalainen. Hän on suvusta, jossa ollaan jo useampi sukupolvi oltu hyvin varakkaita, ei mitään rikkaita, mutta hyvin varakkaita heidän oman maansa standardeilla. Miehen suku on myös hyvin korkeast koulutettua. Itse olen köyhästä duunarisuvusta. Minut on otettu lämpimästi vastaan miehen suvussa. Mitään puolisonulosrajaamistestamentteja tai avioehtoja ei ole. Puoliso on perinytkin jo huomattavan omaisuuden. Ei varallisuuserot missään tunnu, koska elämme yhteisessä perheessä ja taloudessa ja iän myötä olen omaakin rahaa saanut kokoon. Ainoa mistä asian huomaa, on että miehellä on toisinaan paljon vapaampi suhde rahaan ja toki hänen lapsuutensa on ollut hyvin erilainen kuin minun.
Ei ihmisen arvoa kerro pankkitilin ja osakkeiden saldo. Se minkälainen ihminen olet painaa ainoastaan. Miehesi on sinut valinnut ja sinä olet valinnut miehesi. Älä tuhlaa energiaa jonninjoutavuuksien ajatteluun, vaan nauti tilanteestasi ja elämästäsi hyvällä omalla tunnolla. :)