Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on sitten loppu
06.03.2019 |
Lehmät lähti. Ne kylän viimeiset. Sinne ne menivät, Valmu, Lumik, Tamara, Nätti, Malviina, Mielikki, Mimmi, Amalia, Serina, Ylli, Jaspis, Matara ja Tira, karja-autoon. Taakse jäi elämäntyö, 43 vuoden työura josta 35 emäntänä. Edessä joutilas elämä. Ei enää tuskailua solujen kanssa, ei yöllisiä valvomisia poikimista odottaen, ei hikoilua heinäpellolla ja keväistä kivenkeruu- urakkaa. Ei aamuöistä heräämistä lumitöihin maitoautoa varten, ei jäisen aiv-rehun sulattelua eikä epävarmuutta onko kaikki paperit oikein eu-tarkastajaa varten. Enkä koskaan enää tunne sormissa vasikan imua, enkä sitä tuoksua kun lämpimän kesäpäivän jälkeen painaa kasvonsa lehmän kylkeen ja kuinka lämmin se onkaan. En enää näe kun syysaamuna usvan seasta lehmät nousevat kuin haamut ja lähtevät tulemaan navettaa kohti. Vaikka viimeiset vuodet olivat jo raskaita kun isäntä jo sairaseläkkeellä , eikä tämä oikein vanhojen eukkojen hommaa ole, mutta haikein mielin luovuin. Ja oudolta tuntuu kun kohta pääsen eläkkeelle ja raha tulee mitään tekemättä. Mutta ikävä on.
Kommentit (16)
Leppoisia eläkepäiviä!
Suuri arvostus tekemäänne työtänne kohtaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylimenoajan päätyttyä löytyy varmasti tekemistä. Kuntoilua, matkustelua, lukemista, mikä ikinä nyt kiinnostaa.
Kyllä se siitä. Pidät vain itsesi kunnossa vastaedeskin, etkä jää makaamaan sohvalle. Olet tehnyt hienoa töitä ja nyt on aika levähtää
mies50v
Olet hienon elämäntyön tehnyt, onnittelut eläkkeelle jäämisestä.
KIITOS. t. vanha emäntä evp.
Vierailija kirjoitti:
Leppoisia eläkepäiviä!
Suuri arvostus tekemäänne työtänne kohtaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa surullinen teksti. Mutta sellaista elämä on, luopumista. Siitäkin mitä rakastaa. Tilalle tulee sitten jotain muuta ja aikanaan siitäkin on vaikeaa luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle! Olet tehnyt osasi ja ansainnut vapaa-aikasi. Eikä sinun tarvitse toimettomaksi heittäytyä. Harrastuksia on monenmoisia, vaikka maaseudulla ei joka mutkan takana olekaan jotakin piiriä ja kerhoa. Jos haluat tuntea itsesi hyödylliseksi, voisitko joskus käydä auttamassa jollakin tilalla navettatöissä tai vaikka jonkun kylänmummon tai -vaarin kanssa joskus ostoksilla ja asioilla.
En osaa kuvitella, miltä tuo tuntuu. Kun olen itse saanut elämänvaiheita päätökseen, olen aina ollut hetken väsynyt, masentunut ja ahdistunutkin, vaikka päättynyt asia ja elämänvaihe olisi sinällään ollut hyvää aikaa ja kiintoisaa työtä. Emäntänä olet ollut paljon vartijana ja varmaan myös vallan kahvassa. En ihmettelisi, jos vaikka menisi tovi, että elämään löytyisi uutta sisältöä. Anna itsellesi aikaa, mutta jos todella alkaa tuntua pahalta ja käytöksesi muuttuu, niin muista, ettei sen kanssa tarvitse jäädä yksin. Vaikkei nyt mielenterveyspalveluihin tarvitsisi turvautua, niin jonkinmoista vertaistukea ja myötäelämistä on ihan kohtuullista itselleen pyytää. Toimiiko paikkakunnalla jokin maatalousseura? Löytyisikö sieltä eläkeläisemäntiä seuraksi ja puuhastelukaveriksi?
Tällaisia ajatuksia minulla. En neuvo enkä ohjaa, kerroin vain, mitä mieleeni tuli. Esitän lopuksi vielä uudelleen kiitokseni: täällä kaupungissa harva tajuaa, kuinka tärkeää maatalous on, kun maitoa, jätskiä ja makaronia saa marketista miettimättä asiaa sen enempää. Harva näyttää tajuavan, että jos tulee vaikka talouskriisi, maataloutta ei polkaista pystyyn muutamassa viikossa. Sitä täytyy ylläpitää jatkuvasti. Eikä sitä kenenkään tarvitse pyyteettömästi tehdä. Maatalous on melko reipasotteinen työmaa ja tehdystä työstä ansaitsee sekä palkkansa että leponsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitavat jäädä kesannolle, tämä on sellaista pienviljelijä aluetta, pienet kiviset peltolohkot joissa nyky traktorit sopii vaan keskellä pyörähtämään ja jää isot piennaralueet. Osa on suoviljelmiä. Katoavaa kansanperinnettä tällaiset.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pelloilla tästä eteenpäin?
Itse en edes muista milloin olisin nähnyt lehmiä tai vasikoita. :(
Viimeksi varmaan ihan lapsena.
Jostain kumman syystä tykästyin tähän ammattiin, jo pienenä mutta en sitten saanut mitään aikaiseksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki meni teuraaksi, olivat enimmäkseen vanhempia lehmiä, vaikka pari nuorempaa oli joukossa. Olihan se surullista, mutta toisaalta en olisi halunnutkaan niitä sellaiselle tilalle missä ei laidunneta. Olivat kuitenkin tottuneet olemaan ulkona toukokuun alusta lumille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niille lehmille tapahtui?
Tuli tippa silmään. Oli varmasti tiukka paikka laittaa "työkaverit" autoon.
Voimia suruun. Ja sitten kun helpottaa, nauti eläkepäivistä ja ala harrastamaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu usein muistelee aikaa, jolloin oli karjaa heilläkin. 87 vuotta tulee tänä syksynä ikää mittariin. Vaarista aika jätti 2012.
Kunnioitan maanviljelijöitä & karjan pitäjiä. Teidän työ on arvokasta ja korvaamatonta.
Nyt kun on mahdollisuus ja jos vain kiinnostusta on, lähtekää vaikka ulkomaille reissaamaan ja rentoutuun, jos vain miehesikin kykenee vielä? :)
Parin vuoden päästä mietit, että olisi pitänyt luopua karjasta jo ennemmin, eikä uhrata terveyttään sen eteen.