Lue keskustelun säännöt.
Kummallisen jahtaamisen ja tarkkailun kohteena
Voiherranenaika!
28.02.2019 |
Joo en ole mt-potilas. Mua on alkanut stressata muutama ihminen, jotka tuntuvat mielellään keskittyvän minuun ja tekemisiin ja sanomisiini.
Kerron eräästä esimerkistä:
Tunnen erään harrastuksen parista vanhemman täti-ihmisen. En ole antanut hänelle numeroani enkä tiennyt hänen selvittäneen sukunimeäni. Nähtävästi se selvisi autoni rekkarista. Soitti minulle jo aiemmin pari kertaa. Ihmettelin soiton syytä itsekseni. Ei ollut juuri asiaa, hän nyt vain soitti. Ei ole ollut mielestäni hirveän utelias. Mä haluan olla harrastuksessa incognito. Olen ystävällinen, mutta en ole ystävystymässä kenenkään kanssa. Näistä puheluista jäi outo olo. Puhuttiin, mutta ei sanottu mitään. Ainakin minä varoin kertomasta itsestäni paljon mitään.
Muutama viikko sitten hän bongasi mut samasta tavaratalosta. Huomasin itsekin hänet, mutta halusin välttää kohtaamisen. Kiertelin ja tavallaan odotin että hän olisi suorittanut ostoksensa ja lähtenyt. Kävin wc:ssä ja kävelin toiselle ulosmenolle, en pääoville. Laitoin kärryjä paikalleen, hän tupsahtaa siihen iloisena että löysinpä sinut, näin sinut jo kaukaa ja utelee töistäni jne. Olin kiusaantunut ja pääsin suht nopeasti eroon hänestä. Sanoin että nyt on mentävä. Itse siis pakenin häntä, mutta hänpä olikin ovelampi.
Lähdin matkalle enkä siis ollut tässä harrastuksessa paikalla pariin viikkoon. Vetäjälle tietysti ilmoitin asian.
Nyt maanantaina täti soittaa mulle että missä sä olet. Jouduin monta kertaa hämäämään ja eksyttämään. Kysyi taas missä olen ollut. Sanoin jo, että enpä taida kertoa sitä. Piti höpöttää melkein tunti. Hän ei itse kerro oikein mistään mitään, mutta minulta hän kyselee kaikenlaista mm harrastukseen liittyvääkin, mutta myös henkilökohtaista. Ärsytti. Olisin halunnut olla rauhassa. Nyt sentään tajusin poimia hänen numeronsa yhteystietoi hiki niin tiedän varoa ensi kertaa kun soittaa. Oli kait ollut ikävä. En kertonut olleeni matkoilla. Asia ei kuulunut hänelle.
No eilen olin läsnä harrastuksessa, samoin täti. Istui lähellä ja yhtäkkiä alkoi kysellä että mitä kelloni on. Olin unohtanut laittaa sen oikeaan aikaan, käytän harvoin rannekelloa, katsoin kännykästä. Hän kiinnittää huomiota siihen että mitä kello ranteessa on. Sanoin että kappas vain, unohdin laittaa aikaan kotona. Sitten tietysti asetin ajan rannekelloon. Menee puoli tuntia niin hän taas kysyy kelloa ja mainitsee että onko se nyt varmasti oikein. No kyllä on. Laitoin sen aikaan. Varmastiko? Sitten jo sanoin että kuulehan, olen jo iso tyttö ja osaan hoitaa kelloasian. Olen siis viisikymppinen. Hänen piti alkaa tarkkailla sitä että kellossani on oikea aika! Kiukustuin.
En ole todellakaan mikään pikkulikka tai holhottava. Tässä ei ole kyse mistään lesbohommista, mutta mistä tuollainen ylenmääräinen lähelletuppautuminen ja kontaktin ja huolehtimisentarve oikein tulee?
Tädillä on aikuisia lapsia, samoin itselläni. Tunsin, että nyt äiti seurailee ja tarkkailee minua että pärjäänkö ja kerronko kaikki asiat, jotka pitää kertoa. Tuo kellohomma vielä näkyi muillekin. Halusiko leimata minut huithapeliksi ja nolata? Jäi paha maku nyt hänestä useaan kertaan parin viikon sisään. Minä en ole häntä lähelle mennyt, mutta hän haluaa ottaa minut siipiensä suojaan. Mitä tällainen on?
Nyt tiedän ainakin sen, etten vastaa kun seuraavan kerran soittelee. Meillä ei ole mitään yhteistä. Sama harrastus, siinä kaikki. Se ei velvoita minua hänen suhteensa mitenkään.
Tuollainen tarkkailu, utelu ja jahtaus ahdistaa. En ymmärrä sen syytä.
Kommentit (12)
Minä en ymmärrä kumpaakaan teistä, mikä elämässäsi on niin salaista ettet voi sitä yhtään toiselle avata, olin matkalla, matkailetko sinä.
Toisaalta en ymmärrä näitä tuuppaantujia, mutta usein sanotaan että harrastuksista saa ystäviä ehkä hän yrittää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi olla jotain salaista, jos haluaa pitää yksityisyytensä ja viihtyy itsekseen?
Miksi pitäisi antaa täysin tuntemattoman ihmisen tunkeutua elämäänsä noin kokonaisvaltaisen ärsyttävällä tavalla?
Hyi, ahdistavaa. Itselläni on töissä pari asiakasta tuon tapaisia, mutta eivät onneksi ole saaneet puhelinnumeroani tietoonsa. Joudun lähettämään sähköposteja ja sieltä nappasivat sukunimeni ja laittoivat heti kaveripyyntöä fb:ssä, vaikka olin sanonut että tämä suhde on täysin työn takia olemassa, enkä ole heidän kaverinsa, eikä heidän käytöksensä ole soveliasta. Silti tulivat lähes päivittäin työpaikalleni ihan vaan hengailemaan. Ensimmäinen lopetti kun kävi minuun käsiksi ja tein rikosilmoituksen, toinen ei ole vielä niin paha, mutta olen valmis ilmoittamaan hänellekin että jos ei kunnioita rajojani ja menee liian pitkälle, niin rikosilmoitus lähtee hänestäkin.
Ihmisten rajojen kunnioittaminen on juurikin se, mikä ihmisillä tänä päivänä on hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pysyä mahdollisimman loitolla tuollaisesta liimautujasta. Hänenlaisillaan ei ole mitään rajoja.
Joudut ehkä sanomaan hänelle tiukastikin että jättää rauhaan.
Tämä. Voi olla itse mielenterveydeltään järkkynyt tai ei muuten vain tajua sosiaalista koodistoa. Joskus kovin yksinäiset ekstrovertit, jotka siis kaipaisivat ihmisseuraa, ovat sokeita sille, miten on sopivaa käyttäytyä uusia ihmisiä kohtaan ja kuinka tuttavalliseksi heitä kohtaan kannattaa ryhtyä. Pidä tiukasti omat rajasi ja yhteys poliisiin, jos liimautuja vielä eskaloituu tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli eräs tuttu itseäni vanhempi nainen jonka tapasin tuolla lenkkipolun varrella. Yksinäinen ja perheetön ja tunsin myötätuntoa häntä kohtaan juuri tuon yksinäisyyden takia. Mutta nainen alkoi esittää kaikkia pikkupalveluksia minulle joita aluksi hyvää hyvyyttäni hänelle teinkin ja liimautui seuraani kuin takiainen. Aloin puhua tarkoituksella vähän etäisesti hänelle ja hänen arvojensa vastaisesti niin sain etäisyyttä häneen kun tilanne kävi vähän ahdistavaksi. Lopulta selvisi että kun tutustuimme molemmat kolmanteen naiseen niin kovasti haukkui minua tälle naiselle ja esim. siinä selvisi että nainen puhui minulle oikeastaan vain kun muita ihmisiä ei ollut lähettyvillä eikä koskaan kävellyt kanssani yhtä matkaa tai kun tapasin hänet toisaalla niin ei ollut minua näkevinäänkään. Eli jotenkin häpesi minua, mutta ne pikkupalvelukset hänelle kelpasivat. Ikävää sanoa pahasti kenestäkään tai hänestä mutta kokemus oli eriskummallinen.
Puhelimessa riittää kun sanoo vaan : Annetaanko olla tämän ? Niin tulee toisessa päässä hiljaista. Älä selitä mitään vaan sano aina noin. Käänny poispäin jne., kuihtuu viimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hälytyskellot soivat siinä vaiheessa aivan täysillä, kun tämä on selvittänyt puhelinnumeron rekisterinumeron perusteella ja ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Puhelimessa riittää kun sanoo vaan : Annetaanko olla tämän ? Niin tulee toisessa päässä hiljaista. Älä selitä mitään vaan sano aina noin. Käänny poispäin jne., kuihtuu viimein.
Allekirjoitan tämän. Jätä roikkuja mahdollisimman vähälle huomiolle, vastaile yhdellä lauseella, vaihda paikkaa, jos harrastuksessa liimautuu sinuun jne. Todennäköisesti vetää herneet palkoineen nenäänsä mutta ainakin sen jälkeen jättää sinut rauhaan. Näille toisista elämänenergiansa imeville takertujille mikään ei ole pahempi isku vasten kasvoja, kuin viileän asiallinen huomiotta jättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kerran tällainen takiainen. Oli asiakkaani ja sitten selvisi että asumme samassa talossa. Kyseessä 50-v sinkkunainen. Puhelinterroria kaikkiin puhelimiin, ovikellon soittelua, kaikenlaista muka tärkeää.
Lakkasin huomioimasta häntä millään tavalla. En vastannut enää kun ’tuntematon numero’ soitti, koska tiesin että se on hän. En edes tervehtinyt. Tästä seurasi mustamaalausta, soittoja esimiehelle, huutelua parvekkeen alapuolella... Sitten se väsyi ja etsi seuraavan uhrin.
Mielenterveyden ja mielisairauden raja meneekin juuri siinä onko rajaa toiseen ihmiseen syntynyt, ellei niin, ollaan sillä harmittavammalla puolella. Täällä on monella raja myös hakusessa.
Kannattaa pysyä mahdollisimman loitolla tuollaisesta liimautujasta. Hänenlaisillaan ei ole mitään rajoja.
Joudut ehkä sanomaan hänelle tiukastikin että jättää rauhaan.