Lue keskustelun säännöt.
Entä jos oikeasti alan kohtelemaan muita ihmisiä kun sontaa kengänpohjassa?
28.02.2019 |
Viimeisen 10 vuoden aikana olen harvoin törmännyt ihmisen joka olisi kohdellut minua muulla tavalla.
En enää olisi tekemisissä kenenkään kanssa ellei se toisi minulle jotain välitöntä ja konkreettista hyötyä. Jättäisin vastaamatta käytännössä jokaiseen yhteydenottoon. En noteeraisi esimerkiksi naapureita millään tavalla vaikka ne yrittäisi puhua minulle enkä enää tee kenellekään mitään palveluksia.
Kommentit (6)
Tunnistan ajattelutapasi. Musta on tullut kyyninen myös, suorastaan misantroopikko. Aina kun erehdyn ajattelemaan jonkun ihmisen olevan ehkä hyvä ihminen, se vetäisee maton mun jalkojen alta. Viimeksi näin kävi eilen. Nyt mä lakkaan yrittämästä, olkoon paskat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa. Itse jätän tuollaiset ihmiset. Annan mahdollisuuden ja jos ei käytä sitä hyvin, mikä minä olen aikuista ihmistä kasvattamaan? Se ihminen ei ole mulle sen jälkeen olemassa. Kuin ilmaa, kuin esine.
Totta. Omaa energiaa ei kannata tuhlata kuin sen ansaitseviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa. Itse jätän tuollaiset ihmiset. Annan mahdollisuuden ja jos ei käytä sitä hyvin, mikä minä olen aikuista ihmistä kasvattamaan? Se ihminen ei ole mulle sen jälkeen olemassa. Kuin ilmaa, kuin esine.
Totta. Omaa energiaa ei kannata tuhlata kuin sen ansaitseviin.
Eikö ap juuri olekin rajoittamassa oman energian tuhlaamista?
Ap. Just eilen mietin, että tässä maailmassa on todella vähän ihmisiä, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä.
Esim omat vanhemmat ovat jo vaikeita. Hirveitä mekastajia ja jatkuva riita jostain. Ja puheissa vähättelevät muita ihmisiä esim tätini, joka teki kuulovammaisena pitkän uran tehtaassa on täysin mitätön ihminen ... kiva kuunnella. Ja sitten kun sanot jotain vastaan niin haukutaan pataluhaksi.
Sitten on vielä ryhmä ihmisiä jotka juoruilevat...
Itse teen niin, että kohtelen muita ihmisiä lähtökohtaisesti hyvin ja ystävällisesti. Jos joku kohtelee minua huonosti, muutan käyttäytymistäni ja saatan jättää nämä ihmiset kokonaan elämästäni. Tällä tavalla en alennu muiden tasolle ja minulla on edelleen toiminnastani hyvä mieli.
Monesti auttaa kun objektiivisesti miettii että kuinka paljon palveluksen pyytäjä on auttanut sinua. Minua ärsyttää välillä kun serkkuni pyytelee sitä ja tätä, kunnes huomaan että myös hän antaa ja auttaa paljon. Jos vain itse annat ja joustat loputtomiin niin se ei ole tasapuolista vaan toinen on hyväksikäyttäjä.
Jos ihmiset kohtelevat sinua kuin sontaa niin en ehkä alkaisi kohdella heitä samalla tavalla vaan saattaisin sanoa vastaan ja unohtaa heidät elämästäni. Eli en vastaisi yhteydenottoihin, jatkaisin vain elämääni ilman heitä.
Ihan turhaa. Itse jätän tuollaiset ihmiset. Annan mahdollisuuden ja jos ei käytä sitä hyvin, mikä minä olen aikuista ihmistä kasvattamaan? Se ihminen ei ole mulle sen jälkeen olemassa. Kuin ilmaa, kuin esine.