Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa mut lenkille, pitänyt ilta 19 asti mennä
27.02.2019 |
Olin flunssassa/siitepölyallergiassa alkuviikon, en ota selvää kumpi oli kyseessä, flunssaksi melko lievä. Nyt terve olo. Ihan nuhjuinen olo, kun vaan maannut kotona 3-4 päivää.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Se oon yksi mielenterveysongelmaa jos joutuuu ittensä pakotttamaan olemaan aktiivinen.
Oo hiljaa. Sisällä lämmin, ulkona kylmä, se on ongelma. Vaikee alottaa tauon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin tänään lenkillä ja siitä tuli ihana olo!
Tavataan täällä klo 21.30. Sinä käyn reippaalla kävelyllä (älä juokse, jos oot toipilas) ja Mä käyn suihkussa, johon olen ollut menossa jo tunnin.
Yy kaa koo nyt!
Tee lenkki sisällä ja vaikka kahdessa pätkässä.
1. Käy parvekkeella tai avaa ikkuna ja hengitä raitista ilmaa puoli minuuttia. Saat energisemmän olon.
2. Kävele/juokse/hypi sisällä edestakaisin 10 minuuttia.
3. Palstaile 15 min. Kerro vaikka tänne, että teit ylläolevat.
4. Tee vaiheet 1 - 3 toisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ilma ulkona. Kannattaa mennä nauttimaan keväästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka saavat jotain iloa liikunnasta. Siis oikeasti, ei koskaan tule sitä maagista "hyvää oloa", vaikka yritän. Itä-Suomessa asuessa kyllä oli ihan kiva lenkkeillä oikeasti kauniissa järvi- tai metsämaisemissa, mutta täällä pk-seudulla ei paljon lenkkeily vantaalaisessa betoniviidakossa saa sitä hyvää oloa aikaan.
Sori ap, ei tästä tainnut olla apua. :D Mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman esille, sillä itse koin pitkään olevani jotenkin vääränlainen kun liikunta ei vaan millään tuota iloa. Joten älä myöskään soimaa itseäsi jos yrityksistä huolimatta sitä liikunnan euforiaa ei tule. Itse olen kokeillut vaikka mitä lajeja ja liikuntamuotoja, ja vaikka olen fyysisesti hyvässä kunnossakin niin ei se liikkuminen kyllä itselleni tuota mitään mielihyvää. Pakkopullalta se tuntuu edelleen vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka saavat jotain iloa liikunnasta. Siis oikeasti, ei koskaan tule sitä maagista "hyvää oloa", vaikka yritän. Itä-Suomessa asuessa kyllä oli ihan kiva lenkkeillä oikeasti kauniissa järvi- tai metsämaisemissa, mutta täällä pk-seudulla ei paljon lenkkeily vantaalaisessa betoniviidakossa saa sitä hyvää oloa aikaan.
Sori ap, ei tästä tainnut olla apua. :D Mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman esille, sillä itse koin pitkään olevani jotenkin vääränlainen kun liikunta ei vaan millään tuota iloa. Joten älä myöskään soimaa itseäsi jos yrityksistä huolimatta sitä liikunnan euforiaa ei tule. Itse olen kokeillut vaikka mitä lajeja ja liikuntamuotoja, ja vaikka olen fyysisesti hyvässä kunnossakin niin ei se liikkuminen kyllä itselleni tuota mitään mielihyvää. Pakkopullalta se tuntuu edelleen vuosien jälkeen.
En tiedä mitä on mistä adrenaaliini dyntyy. Afghanistanisssanissahan niiiille syötetäään kailkkia kemikaaleja jortta jaksavaat taistellla.
Se oon yksi mielenterveysongelmaa jos joutuuu ittensä pakotttamaan olemaan aktiivinen.