Lue keskustelun säännöt.
Jouduitteko olemaan raskauden aikana olemaan töistä saikulla?
22.02.2019 |
Ensin mulla oli jäätävät aamupahoinvoinnit/oksentelut 3 viikkoa, sitten olen joutunut flunssan/kylkikipujen takia olemaan 2 viikkoa pois. Ja olen vasta viikolla 14 eli jo ihan liikaa jo omaankin makuun olen ollut pois, kun olen sitä luonnetta että töihin mennään vaikka ei olisi 100% terve.
Tuli sitten mieleen miten muilla meni raskauaika, oliko saikkua?
Kommentit (14)
Kerron vinkin: lopeta töistä stressaaminen ja luovu suosiolla siitä sankariviitasta, jota pyrit ahkeruudellasi kantamaan.
Minulla meni kolme kokonaista kuukautta oksennellessa kellon ympäri. En todellakaan ollut työkykyinen. Alkuun tämä harmitti vietävästi, mutta näin jälkikäteen ajatellen minua lähinnä harmittaa oma stressaamiseni sen pahoinvoinnin lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löytyy lääkäri, joka antaa tuollaisia lomia? Sain oksentelusta sairauslomaa vasta sitten, kun jouduin sairaalaan tiputukseen. Flunssasta meillä saa 3 vrk kerrallaan, joten 2 vko poissaolo = 4 lääkärissäkäyntiä.
En ollut saikulla kummastakaan raskaudestani. Mietin kyllä alkuraskauden pahoinvoinneissa kun tuntui että kuolema tulee, mutta sinnittelin päivän kerrallaan ja h12 mennessä pahoinvointi loppui. Muuten ei ollut erityisiä vaivoja, eikä flunssiakaan osunut.
En ollut. Silti minulle viisasteltiin, että raskaus ei ole sairaus kun pyysin kaveriksi nostamaan painavia laatikoita. Otti heitä oikein sydämen päälle, kun olivat itsekin laastisankoja raskaana ollessa kantaneet.
Nolla päivää.
N34 + 36 kun raskaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyy lääkäri, joka antaa tuollaisia lomia? Sain oksentelusta sairauslomaa vasta sitten, kun jouduin sairaalaan tiputukseen. Flunssasta meillä saa 3 vrk kerrallaan, joten 2 vko poissaolo = 4 lääkärissäkäyntiä.
En mä niitä oksennus enkä flunssa lomia saanut kerralla noin pitkää aikaa. Ihan eka oksennuksen/aamupahoinvointi saikun sain 3 päivän ilmoituksella, siitä eteenpäin jouduin käymään 2-3 kertaa viikossa hakemassa oksennusämpärin kanssa saikkua (onneksi mies ajoi niin ei ollut ihan niin tuskaa). Vikan viikon kohdalla eli 2 oksennusviikon jälkeen työterveyslääkäri totesi että jos tästä eteenpäin laittaa viikon kerrallaan niin säästetään kaikkien aikaa. Sinä aikana pahoinvointi alkoi rajoittua enemmän aamuun ja sovittiin että teen tästä lähin vallan iltavuoroa.
Tuo flunssa oli kanssa ensin 3 päivän pätkissä, sitten 3. kerralla kirjoitettiin taas viikko.
Kylki on edelleen kipeä, mutta pystyn työni hoitamaan vaikka tietyt liikeradat sattuu.
Ap
Jouduin olemaan poissa ekassa raskaudessa jonkin verran. Pahoinvoinnin takia en ollenkaan kun vanhainkodin hoitajana on pääsy hokoajan vessaan 😂 (ei vaan pystyin tsemppaamaan jotenkuten sen jatkuvan ellotuksen kanssa ja heräsin senverran aikaisin että pahimmat oksennukset sain alussa hoidettua kotona, keskivaiheilla kun maha jo näkyi niin ten vain tottuneita pyrähdyksiä veskiin ja mummot katselivat hymyillen, että sellastahan tuo on.)
Kipujen takia sitten loppuvaiheessa jäin pois töistä kokonaan kun oli liian stressaavaa ottaa vuoroja ja sitten miettiä joutuuko niitä perumaan.
Tokassa raskaudessa olin vielä kotona esikoisen kanssa mutta ei olisi ollut mitään saumaa olla töissa jäätävien liitoskipujen takia. Mieskin joutui pahinpina päivinä tekemään lyhyempää päivää kun esikoisen kanssakaan en oikein välillä pärjännyt kun en päässyt kunnolla liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli päivittäin oksentelua sekä selkävaivoja, mutta erittäin vi#uuntunut työterveyslääkäri ei sääliä tuntenut eli töissä olin.
Kahdesta ensimmäisestä raskaudesta en päivääkään. Kolmannesta olin puolestavälistä lähtien ensin viikon pätkiä ennenaikaisten supistusten ja pahojen liitoskipujen takia, ja lopulta jäin reilua kuukautta ennen äitiysloman alkua pitkälle sairaslomalle, kun en pystynyt olemaan töissä kuin vain pari vuoroa sairaslomapätkien välissä jatkuvien kipeiden supistusten, älyttömän kipeän selän ja kävelyvaikeuksien takia. Kotona jouduin menemään yläkertaan kontallaan kun en muuten päässyt rappusia ylös. Sairaanhoitajana psykogeriatrisella olen töissä, osastolla paljon fyysisesti raskaita hommia, hankalia työasentoja ja väkivallan uhkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joitakin päiviä saikulla, ymmärrän että jotkut joutuvat olemaan enemmän. Itsekin yllätyin siitä miten rankkaa raskaana oleminen oli, en oikeastaan ollut 100%:n työkykyinen oikein missään vaiheessa vaikka töissä sinnittelinkin. Eli sellaista se on, koita kestää ja hyväksyä asia...
Vierailija kirjoitti:
Jouduin olemaan poissa ekassa raskaudessa jonkin verran. Pahoinvoinnin takia en ollenkaan kun vanhainkodin hoitajana on pääsy hokoajan vessaan 😂 (ei vaan pystyin tsemppaamaan jotenkuten sen jatkuvan ellotuksen kanssa ja heräsin senverran aikaisin että pahimmat oksennukset sain alussa hoidettua kotona, keskivaiheilla kun maha jo näkyi niin ten vain tottuneita pyrähdyksiä veskiin ja mummot katselivat hymyillen, että sellastahan tuo on.)
Kipujen takia sitten loppuvaiheessa jäin pois töistä kokonaan kun oli liian stressaavaa ottaa vuoroja ja sitten miettiä joutuuko niitä perumaan.
Tokassa raskaudessa olin vielä kotona esikoisen kanssa mutta ei olisi ollut mitään saumaa olla töissa jäätävien liitoskipujen takia. Mieskin joutui pahinpina päivinä tekemään lyhyempää päivää kun esikoisen kanssakaan en oikein välillä pärjännyt kun en päässyt kunnolla liikkumaan.
Apua miten pystyitte hoitamaan vanhuksia pahoinvoinnin kourissa? Meinaan siis jotain vaippojen vaihtoa tms "ällöttäviä" hommia. Tätä olen miettinyt, mulla kun ihan normaali elämä (tyyliin biojätepussi keittiössä) aiheutti yökkäämistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan täysin saikutin koko raskauden.
Raskauspahoinvointi kesti vk 17. Sitten olin 2vk työssä ja työnantaja purki kaiken sen kiukun mun sairaslomista mun päälle. Sitten tulin flunssaan ja kuulin että työnantaja oli taas puhunut työntekijöille kuinka olen turhaa sairaslomalla. En tiedä oliko raskaushormoneilla osuutta asiaan mutta sairastuin pian työuupumukseen siksi että tunnollisena ihmisenä en kestänyt tuota. Loppu raskaus stressi oli niin kamala että vauva meinasi syntyä ennen aikojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin olemaan poissa ekassa raskaudessa jonkin verran. Pahoinvoinnin takia en ollenkaan kun vanhainkodin hoitajana on pääsy hokoajan vessaan 😂 (ei vaan pystyin tsemppaamaan jotenkuten sen jatkuvan ellotuksen kanssa ja heräsin senverran aikaisin että pahimmat oksennukset sain alussa hoidettua kotona, keskivaiheilla kun maha jo näkyi niin ten vain tottuneita pyrähdyksiä veskiin ja mummot katselivat hymyillen, että sellastahan tuo on.)
Kipujen takia sitten loppuvaiheessa jäin pois töistä kokonaan kun oli liian stressaavaa ottaa vuoroja ja sitten miettiä joutuuko niitä perumaan.
Tokassa raskaudessa olin vielä kotona esikoisen kanssa mutta ei olisi ollut mitään saumaa olla töissa jäätävien liitoskipujen takia. Mieskin joutui pahinpina päivinä tekemään lyhyempää päivää kun esikoisen kanssakaan en oikein välillä pärjännyt kun en päässyt kunnolla liikkumaan.
Apua miten pystyitte hoitamaan vanhuksia pahoinvoinnin kourissa? Meinaan siis jotain vaippojen vaihtoa tms "ällöttäviä" hommia. Tätä olen miettinyt, mulla kun ihan normaali elämä (tyyliin biojätepussi keittiössä) aiheutti yökkäämistä...
En edes tiedä, jotenkin vaan se työminä ei ällöty edes raskaana tavallisista työjutuista (mistään eritteistä). Kotona kuitenkin mies joutui lopettamaan dödön käytön kun en kestänyt sitä hajua.
Minua helpotti sekin kun tiesi, että töissä vieressä on aina oikeasti vessa tai roskis jos tuntui että oksu olisi kohta tulossa.
En raskauden takia ollut päivääkään saikulla, oli sinänsä aika helppo raskaus.