Kysymys kaikille vanhemmille.

Huonosti käyttäytyvät lapset kyllä pistää silmään. Oma lapsi tosi rauhallinen niin ei tarvitse paljon pelätä turhaa riehumista ym. Enkä tiedä oikein palkitsemisista. Harvemmin oma lapsi siellä ollut mutta en usko että on hänellekään tärkeää kun ei ole kovin kilpailuhenkinen.

En ennen hirveesti piitannut lapsista. En siis inhonnut tai pitänyt vaan ne oli mulle yhden tekeivä.

Kun tuli omia lapsia niin nykyään muidenkin lapset saa mun sympatian. Aikamoiseen maailmaan ne on heitetty ja ihmisistä ne ovat kuitenkin aina parhaimmistoa.

Minä kiinnitän huomion, jos vieras lapsi käyttäytyy huonosti tai on todella nätisti puettu. Sen enempää en asiaa ajattele, enkä vertaa omiini. Vain siinä tapauksessa tulee mietittyä kaikenlaista, jos se vieras lapsi jotenkin hankaloittaa tilannetta tai on häiritsemässä omaa lastani.

Joskus mietin, millaisia omani tulevat olemaan teini-ikäisinä, mutta sitä on todella vaikea kuvitella. Vanhin lapseni on nyt kymmenenvuotias. Yleensä näissä tilanteissa toivon hartaasti, että elämä kulkis tasaista uomaa ja että asiat olisi mahdollisia. 

En ole itse kilpailuhenkinen, joten en ajattele mitään. Sitten, jos tietäisin että oma lapseni on tosissaan yrittänyt asiassa X, niin harmittaisi hänen puolestaan. 

Mä sain juuri omani täysi-ikäiseksi. En edelleenkään piittaa toisten lapsista. En juuri kiinnitä huomiota muihin ihmisiin, joten eivät ne häiritsekään.

En mieti muuden lapsia. Mulla kun on omat.

En ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut lapsista, paitsi tietysti omistani (jotka ovat molemmat nyt jo yliopistossa, eli siis nuo 'lapsiajat' ovat jo takanapäin). En myöskään vertaile omiani ja muiden lapsia. Omat lapseni ovat minulle kaikki kaikessa, muiden (mukaanlukien sukulaisten ja tuttujen) lapsilla ei ole minulle mitään väliä.

Vertaatteko heidän pukeutumistaan tai käyttäytymistään omaan lapseenne?

- En vertaa mutta voin joskus miettiä miltä tuo vaate tai pukeutmistyyli näyttäisi omalla lapsella ja/tai pitäisiköhän z tuollaista.

Jos näette omaa lastanne vanhemman lapsen, ajatteletteko sitä, millainen oma lapsenne on silloin kun on saman ikäinen?

-En.

Miltä tuntuu kun lapsia palkitaan julkisesti vanhempien ollessa läsnä, esim koulussa tai urheilussa? Koetteko että se on lapsien kilpailun lisäksi myös kilpailu siitä kuka on kasvattanut lapsensa parhaiten?

- Ajattelen että lapsen menestminen ei ole kiinni kasvatksesta. Lapsen menestminen toki yleensä vaatii myös sitä etä se eteen vanhemmat ovat tehneet myös jotakin, usein käyttäneet siihen esim. rnsaasti aikaa. Siksi ymmärtän hyvin että lapsen menestys on myös vanhemmille palkitsevaa.

No en varsinaisesti vertaile muiden lapsiin koko ajan. Minulla on villi ja vauhdikas tytär ja joskus kun näkee rauhallisen samanikäisen tytön mietin, että olisipa vaihtelua kokea tuollaistakin elämää. Olen itse siis ollut lapsena oman tyttöni kaltainen ja vasta aikuisena rauhoittunut. Kouluvuosinani myös huomasin, että lapsen käytöksen ja kasvatuksen sijaan voi enemmän vaikuttaa vanhempien sosioekonominen status. En usko sen suhteen tilanteen muuttuneen vaan edelleenkin on varmasti perheitä, joiden toilailuja katsotaan läpi sormien ja perheitä joita tarkastellaan lähtökohtaisesti eri näkökulmasta.