Miten te palaudutte henkisesti raskaasta työstä?

Nollaan saunomalla, dokaamalla ja harrastamalla seksiä. 

Riipasen kovan kännin

Työn sankaruus on harhaluulo. On tyypillinen uupuneen harhaluulo että ”hommat eivät hoituisi ilman minua”.

Sama tilanne. Olen miettinyt irtisanoutumista ns. tyhjän päälle.

Mulla on pieni puutarhanpläntti takapihana, kaivelen ja kasvattelen siellä. Harrastan myös huonekasveja. Fyysinen työ jossa kädet likaantuvat, on kivaa. Lopputuloksena on joko jotain kaunista (kukkia), hauskaa (omia chilejä ja minitomaatteja) tai jännää (eksoottiet kasvit siemenestä). 

Teen henkisesti raskasta työtä, mutta en oman terveyteni ja perheeni kustannuksella. Teen 30-tuntista viikkoa ja suunnittelen konsultaatioryhmäni niin että en jää asioiden kanssa yksin. Lisäksi esimiehen kanssa on sovittu lomien lisäksi muutama viikko palkattomia vapauta per vuosi ettei tarvitse pienen koululaisen asioita stressata. Tiedän ettei se ole missä tahansa työssä helppoa, mutta ei kai siinä muu aika kuin miettiä onko tuo nykymeno sitä mitä haluat. Mitä tapahtuisi jos vaatisit kohtuutta? Hakisit muuta työtä? Jos et tekisi ylitöitä? Kukaan muu ei puolestasi aseta rajoja. Missä olet oikeasti korvaamaton, vanhempana vai työntekijänä?

PItää tehdä voimavarojensa mukaan. Yliyrittämisestä ei ole koskaan palkittu vaivaan verrattavalla palkkiolla.

Vierailija kirjoitti:

Teen henkisesti raskasta työtä, mutta en oman terveyteni ja perheeni kustannuksella. Teen 30-tuntista viikkoa ja suunnittelen konsultaatioryhmäni niin että en jää asioiden kanssa yksin. Lisäksi esimiehen kanssa on sovittu lomien lisäksi muutama viikko palkattomia vapauta per vuosi ettei tarvitse pienen koululaisen asioita stressata. Tiedän ettei se ole missä tahansa työssä helppoa, mutta ei kai siinä muu aika kuin miettiä onko tuo nykymeno sitä mitä haluat. Mitä tapahtuisi jos vaatisit kohtuutta? Hakisit muuta työtä? Jos et tekisi ylitöitä? Kukaan muu ei puolestasi aseta rajoja. Missä olet oikeasti korvaamaton, vanhempana vai työntekijänä?

Niin ja miten palaudun niin ihan perheen kanssa olemalla. Viimeistään päiväkodin pihalla unohtuu omat työt kun kuuntelee lapsen iloista pulinaa. Niin käy, jos työ on kohtuullista.

Trollaan av:lla, kun vuoroni lehdessä on päättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Työn sankaruus on harhaluulo. On tyypillinen uupuneen harhaluulo että ”hommat eivät hoituisi ilman minua”.

No hoituisi ne, jostain ulkomailta hankittaisiin joku vastaava tyyppi kuin minä. Tosi pieni erikoisosaamisalue. En kuitenkaan haluaisi jättää asiakkaita pulaan ja aina tsemppaan johonkin tavoitteeseen. Tavoitteet ei kuitenkaan koskaan lopu, jollekin tulee aina joku paniikki. Voisin kyllä irtisanoutua kohta...

Nostoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn sankaruus on harhaluulo. On tyypillinen uupuneen harhaluulo että ”hommat eivät hoituisi ilman minua”.

No hoituisi ne, jostain ulkomailta hankittaisiin joku vastaava tyyppi kuin minä. Tosi pieni erikoisosaamisalue. En kuitenkaan haluaisi jättää asiakkaita pulaan ja aina tsemppaan johonkin tavoitteeseen. Tavoitteet ei kuitenkaan koskaan lopu, jollekin tulee aina joku paniikki. Voisin kyllä irtisanoutua kohta...

Työnantajan ongelma, ei sinun. Etkä sä niistä asiakkaista ihan niin huolissasi ole, kuin annat yrittää, kun kerran irtisanoutumistakin jo mietit :)

Alkoholia en rentoutumiseen suosittele, sillä ei se oikeasti rentoutua kuin pieneksi hetkeksi, sen jälkeen olo onkin taas huonompi.

Sauna taas toimii monelle kyllä, perheen kanssa oleminen, lukeminen, ulkoilu, opettele rentoutumaan vaikka jonkun ohjelman avulla? Yritä nukkua kunnolla, syö hyvin ja ulkoile. Ja opettele sanomaan ei liialle työlle.

Kun tuosta työstä lähdet, viikon kuluttua olet jo unohtunut. Ei kukaan ole korvaamaton työssään, perheessä sen sijaan on.

Minulla on paljon töitä, siis todella paljon vaativia asiantuntijatyön tehtäviä. Olen todennut, että kaikkea en ehdi hoitaa, joten mennään pakolliset ja kiireisimmät edellä. Ja muut odottaa. Niitä tulee kuitenkin lisää koko ajan. En stressaa, teen parhaani tehokkaasti. 

Kotona rentoudun syömällä ja juomalla hyvin, puutarhahommissa ja koirien ja lasten kanssa. Ehkä jopa päiväunet. Ja taidanpa nyt vetäytyä hetkeksi ja otan pari koiraa kainaloon.

Tekee hyvää puhua jollekin. Eilen avauduin puhelimessa ensin isälle ja sitten vielä soitin äidille samat asiat. Sen jälkeen oli levollinen olo. Niihin voi luottaa.

Mä selviän siten, että pyrin minimoimaan kotistressin. Lasken rimaa välillä todella alas. Jos esim normaalisti lauantaina siivoaisin kunnolla, niin ei se ole niin justiinsa sen siivouksen kanssa jos töissä on ollut erityisen raskasta. Esim tänään olen vain imuroinut, vaikka olis ollut muutakin siivottavaa. Siivoan sitten kun en ole näin kuormittunut. Ruokaa otan pakastimesta, kun en jaksa tehdä ruokaa. Pyykkään vaan sen verran, että saan itselleni ja lapsille päälle pantavaa, muut pyykit odottakoon, ei ne sieltä mihinkään karkaa.

Koira on mun henkinen varavoima. Sen kanssa kun lähtee pitkälle lenkille, tulee hyvillä mielin takaisin kotiin. Huolet jää sinne jonnekin metsään.

Mun työ on raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Työskentelen asiakkaan tiloissa, melkein asiakkaan kotona, ja kuulen ja näen välillä rankkojakin asioita. Ne päivät on kamalimpia, kun joutuu fyysisesti koville ja kuulee, näkee ja joutuu tekemäänkin jotain mitä ei haluaisi, on välillä niin järkyttynyt illalla että ihan pahaa tekee. Näihin tilanteisiin vielä joutuu ihan yksin, ei ole muita työntekijöitä tukena ja turvana. On vain minä ja asiakas.

Onneksi suurin osa työpäivistä on ihan mukavia, sujuvia, helppoja ja hauskojakin. Sekaan toki sattuu välillä niitä rankkojakin päiviä ja kaikkea siltä väliltä.

Hyviä vinkkejä tullut... muilla kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Työn sankaruus on harhaluulo. On tyypillinen uupuneen harhaluulo että ”hommat eivät hoituisi ilman minua”.

Tämä on totta.

Mutta totta on sekin, että potkut tulee jos yhtään höllää.