Oletko joutunut kärsimään liiasta kiltteydestä?

Olen, mutta en halua puhua siitä :(

:(

Kyllä, mutta olen yrittänyt opetella sanomaan ei sellaisille projekteille joita en tosiaan halua. Jotkut ihmiset kyllä jää jankkaamaan ja siinä on luonne kovilla että en alistu siihen väsytystaisteluun

Väkivalta ja hylkäämisen uhka/pelko kotona ajoi minut kynnysmatoksi. Nielin kaiken huonon käytöksen enkä sanonut kenellekään vastaan. Lapsena olin kiusattu ja muiden varakaveri. Hylkiö. Se jota voi kohdella miten vaan. En missään vaiheessa oppinut esim itsekunnioitusta.

En osannut puhua asioistani, eikä mulla ketään kuuntelijaa olisi ollutkaan. Niinpä nuorena jouduin päihteiden kanssa ongelmiin ja siitä ei hyvää seurannut. Vietin muutaman sekavan vuoden joita en halua muistella.

Aikuisena olen lopettanut päihteet mutta edelleen kamppailen kiltteyden kanssa. Töissä ajaudun helposti kyykytyksen kohteeksi ja silmätikuksi. Minua on helppo hallita pelolla ja mm. jouduin työpaikan aggressiivisen tyypin kohteeksi kun hän alkoi teettämän töitään minulla. Hän saa raivareita ja suuttuu kaikesta. Koitin vihan pelossa pitää sen tyypin tyytyväisenä ja olla mieliksi itseni kustannuksella. Loppuun palamisen uhatessa opettelin lopulta sanomaan ei. Sain sillä vihat niskaani siltä dominoijalta ja kunnon sota siitä syttyikin, mutta sain myös arvostusta joiltakin toisilta. Edelleen kyllä henkisessä kasvussani on puutteita.

Kyllä. Marttyyriksi heittäytynyt 81 v isä on ongelma. Asuu vieressä.

Kyllä. Minua pidetään kilttinä ja joustavana yksityiselämässä, joskin myös voimakkaana persoonana töissä. En esim. koskaan valikoi ravintolaa tai muuta illanviettopaikkaa, vaan annan muiden seurueen jäsenien sen tehdä. Itse ajattelen, että ihan sama missä sitä syö. Minulle käytännössä käy melkein kaikki. Tämä on aiheuttanut sen myös kaikissa suhteissa, että sitä ominaisuutta on käytetty hyväksi. Suhteet ovat kulkeneet toisten ehdoilla, jossa itse en saa sitä mitä kaipaan. Elämäni on suurilta osin toisten ehtojen mukaan elämistä. Parisuhteeni ovat kariutuneet ns. parisuhdeuupumukseen, jossa olen kyllästynyt totaalisesti uhrin osaan ja sitten alkanut käyttäytymään itsekkäästi, jolloin mies on ajan kanssa häipynyt itse elämästäni. "Eipähän sitten ruikuta perään" -ajatuksella (ja sitten kuitenkin ruikuttavat).  Jos osaisin alusta asti vaatia jotain omaa, niin tätä kuviota ei pääsisi käymään. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Kyllä... Rajun koulukiusaamistaustan ja hälläväliävanhempien vuoksi minusta kasvoi epävarma ja sosiaalisesti kömpelö ihminen, jota on helppo käyttää hyväksi ja kyykyttää. Näin aikuisiällä tämä on näkynyt parisuhteissa esim. ex sai minut todellisiin rahavaikeuksiin ja manipuloi vaikka mihin ja sitten, kun eroon pääsin, niin itseinhoni on taas kasvanut miten olen voinut olla noin tyhmä. Töissä minua kuvataan joustavaksi ja minun kanssani on helppo tehdä töitä... Syystä, että venyn toisten mieliksi vaikka mihin, vaikka en haluaisi, mutta en osaa sanoa ei.