olenko hirveä ihminen vai huijaanko itseäni vai mitä - kaveri katkaisi välit ja tunnen helpostusta?

Kaverini tai työkaveri tosiaan päätti lopettaa kaveruutemme, koska olen kuulemma masentava ja ankea ja ahdistava ihminen, eikä hän kestä enää enempää. Minun kuulemma pitäisi mennä lääkäriin. Kun tämä tapahtui, pelästyin kauheasti. Olin tosiaan jo jonkun aikaa ollut masentunut ja ahdistunut, varsinkin töissä, ja ajattelin että olen varmaan prakaamassa ja että prosessi lienee aika pitkällä kun tuhoan jo ystävyyssuhteetkin. Taustalla on se, että olen vuoden mittaan saanut joukon ylennyksiä joita olen kyllä halunnut - me kaikki olemme, tämä on sellainen ala, että halutaan ja pitää haluta - mutta prosessi on ollut pitkä, epävarma ja ailahtelevainen, joten seurauksena on ollut myös vähän identiteettiongelmaa ja toistuvia tunteita siitä, että mattoa nyitään jalkojen alta. Se ei ole ollut helppoa ja se on voinut näkyä liikaa. Kotona kaikki väittävät, etteivät ole huomanneet mitään, mutta ongelmahan olikin töissä.

Mutta tuon jälkeen oloni on yhtäkkiä, täysin odottamatta, parantunut kauheasti - jopa siitä huolimatta, että ylenysprosessi ei ole edelleenkään täysin valmis vaan epävarmuutekijöitä on vieläkin. Yhtäkkiä epävarmuus ei haittaa, koska minulla on kuitenkin tiettyjä vapauksia joita voin käyttää tavoitteideni saavuttamiseksi ja jos asetan tavoitteeni oikein, ei haittaa, vaikka tässä sattuisi mitä. Huijaanko vain itseäni? Onko tämä joku viimeinen leimahdus ennen lopullista burnoutia?

Vai voiko kyse sittenkin olla siitä(kin) että me molemmat kilpailimme näistä samoista ylennyksistä ja viimeisen puolitoista vuotta - siitä lähtien kun alkoi näyttää siltä, että se, joka saa nämä ylennykset olen minä - olen itse joutunut varomaan kaikkia liikkeitäni ja sanojani pysyäkseni poissa kaverini varpailta, välttääkseni loukkaamasta - ja nyt ei tarvitse siitä välittää, vaan voin toimia vapaasti ja oikeasti tehdä työni niin kuin pitää. Olenko sittenkin vain ikävä ihminen?