Lue keskustelun säännöt.
Kummin vaatimukset
24.01.2019 |
Olen kummi sukulaiseni lapselle. Sukulainen on minulle kohtalaisen läheinen, mutta kummius tuntuu rasittavan minua. Kummilapsi on ihan OK, vaikka en oikeastaan pidä pienistä lapsista. Ikää lapsella on 4v. eli aika nuori vielä. Välimatkaa on myös aika paljon, sillä kummilapseni äitinsä kanssa asuu Porissa ja itse asun Rovanniemellä eli välimatkaa riittää. Kuitenkin paikalle pitäisi aina synttäreiksi ja merkkipäiviksi raahautua, vaikka en jaksaisi. Heitä näen kuitenkin useammin sukulaisten luona aina välillä. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta minun kuulumiset, vaan tiuskitaan aina siitä kun ei ole aikaa käydä tai nähdä (vaikka olen paikalla!). Ripaus ajastani minkä annan, se ei tunnu koskaan riittävän.
Miten jaksaa olla kummi? Työviikon keskeltä raahata itsensä satojen kilometrien päähän pariksi tunniksi juhlimaan ja sitten lähteä pois. Mielelläni soittelen ja näen sukulaisissa, mutta käyntivaatimukset rasittavat. Miten te muut hoidatte kummiurakan? Milloin tämä helpottaa?
Kommentit (5)
No nyt vähän selkärankaa, ei kummius ole mikään orjan pesti! Itselläni ei ole kummilapseen välimatkaa edes puolia tuosta, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä joka merkkipäivänä käymään, jos ei muuten ole sinne suunnalle asiaa. Silloin nähdään, kun oikein kunnolla kylästellään, muuten saa luvan riittää kortti ja lahja jouluna ja synttärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa kysyt seuraavan kerran, että milloin te aiotte tulla kylään.
Ei ole tuollaine vaatimusten esittäminen tuttua. Jospa
Siis kerran vuodessa pitäisi vierailla lapsen synttäreillä ja tämä on ap:lle liikaa?
Minä taas olen kummi, joka haluaisi kyllä tavata kummilastaan. Sen jälkeen kun erosin exästäni, ei ole enää nähty ja todennäköisesti eivät ikinä enää kutsu syntymäpäiville (koska exäni on siellä). Mikä minusta on kummallista on se että minulta edelleen odotetaan lahjoja ja ei edes niin että se mitä itse haluaisin lähettää vaan kysytään että joko olen ostanut ja XXX haluaisi tämän asian. Eli tulee valmiiksi mietitty täsmätoive, joka mun odotetaan ostavan ja postittavan. Eikä siinä mitään, mutta ei tule mitään kiitosta siitä että paketti on mennyt perille.
Olen siis pelkkä lahja-automaatti, ja se jos mikä surettaa.
Tuollainen on liikaa vaadittu.
Minusta kortti ja ehkä lahja merkkipäivinä riittää.
Tietysti sinun on välillä näyttäydyttävä, mutta omien aikataulujen mukaan, ei käskytettynä.