Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erakkolapsi, onko muilla?
23.01.2019 |
Tuli tosta tulisielulapsi keskustelusta mieleen että onko muilla lapsia, jotka ei vaan tunnu kaipaavan muiden seuraa? Oma tyttö on kolmosella, äärimmäisen omiin oloihin vetäytyvä kotona ja on ollut aina, ja hänelle olemme tilaa suoneet. Esim. omassa huoneessa saa olla rauhassa ja komentaa sieltä pikkuveljen pois jos haluaa touhuta itekseen. Heillä 6 vuotta ikäeroa, ja tytöllä tällä hetkellä aika nollasietokyky ihan normaalia veljen toimintoja kohtaan, hyvä että saa samassa tilassa puhua ettei tyttö ärsyynny. Koulussa tytöllä on kavereita, ja leikkii kaikkien kanssa tasapuolisesti, tai leikkii kaikkien poikien ja yhden tytön kanssa tasapuolisesti, muut luokan tytöt ei jostain syystä innosta.
Hän näkee kouluajan ulkopuolella kavereita todella harvoin. Ehkä kerran kuudessa viikossa, ei halua, ei jaksa, tahtoo olla rauhassa. Tärkeitä kavereita on kaksi, ja nyt on ekaa kertaa käynyt yksi omanluokan tyttö meillä. Viime kesälomalla jaksoi nähdä kavereita kaikkiaan viisi kertaa. Oli kuulemma lomalla ja tahtoi olla rauhassa. Tyttö on ihan virtuoosi piirtämisessä, piirsi jo yksi vuotiaana pääjalkaisia, kolme vuotiaana parempaa tasoa kun monet ala-asteen lopussa ja nyt kolmosella on parempi kuin mimä parikymppisenä, ja olen itse kuvataiteilija. ( terkkuja vaan tutuille)
Puhumaan oppi tosi myöhään, kolmevuotiaanakin sanoi vasta äiti, maitoa ja ei. Pikkuveli taas nyt kolmevuotiaana puhuu kuin konekivääri, ja piirtää ikäisellään tasolla, kynä nyrkkiotteessa, kun tytöllä oli kynäote jo alle vuoden ikäisenä. Tyttärellä selkeitä kielellisiä ilmaisuvaikeuksia, myös matikka tosi kankeeta, mutta englanti jatkuvasti kymppiä ekasta sanakokeesta ja kokeesta lähtien. Vein tytön lääkäriinkin kun ymmärtäisin tommosen väsymyksen tason kolmekymppisellä duunipäivän jälkeen, mutta yheksänvuotiaalle aika poikkeavaa. Lääkäri ehdotteli että voisi olla joku autisminkirjon tai aistiyliherkkyyden juttu ja määräsi kauhean patterin verikokeita ihan poissulkeakseen fyysiset sairaudet.
Välillä on ihan kauhea huoli. Ei ole kiusaamista, koulussa sosiaalinen, mutta sitten ihan takki tyhjä koko päivän. Ei palaudu koulupäivän jälkeen eikä tunnu viikonloppunakaan latautuvan akut. Sunnuntaisin murehtii jo maanantaita kun se on pisin päivä. Valittelee valojen ja hajujen määrää ja jatkuvaa hälinää koulussa ja mielellään piirtääkin rauhassa sitten kaiken koulun ja yöunien välisen ajan.
Välillä osaan olla ihan rennosti ja hyväksyn että on omanlaisensa mutta toisinaan ne kauhuajatukset ottaa vallan. Entäs jos kiusataan eikä kerro, onko jotain muuta sattunut mistä ei kerro, onko anemia, onko autisti, onko leukemia? Itsekin kyllä kuormitun sosiaalisista jutuista mutta en muista että noin pienenä, kun vasta myöhemmin työelämässä. Olisi helpottavaa kuulla jos muilla on samanlaisia erakkorapulapsia ja miten arki sujuu.
erakkoravun äiti
Kommentit (6)
Sairas maailma! Antakaa nyt herran tähden tytön olla! Miksi kaikesta, ihan kaikesta väkisin väännetään jotain diagnoosia jos ei sovi A4-kaavaan, harmaaseen massaan? Miksi ihminen ei enää nykyään saa olla yksilö ja oma persoonansa, vaan kiiren vilkkaa aletaan "hoitaa vikoja"?
Kai nyt pitää määrätä patteri lääkkeitä vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmat lapset erakkoluonteisia, mikä ei ole ihme kun molemmat vanhemmatkin ovat. En ole ollenkaan huolestunut asiasta, koska ainakin itselläni on ollut erakkona hyvä olla, paitsi aina tilapäisesti silloin jos jotkut nuorena ja lapsena yrittivät pakottaa sosiaalisuuteen. Antakaa ihmisten olla mitä ovat.
Ja kyllä, sosiaaliset tilanteet kuten se koulupäivä ja työ kuormittavat meitä ääri-introvertteja paljon. Ei siinä mitään sairautta ole takana. Perhe-elämäkin kuormittaa, kun siinäkin täytyy olla sosiaalinen. Itse ainakin olin onnellisempi kun pääsin lopulta muuttamaan yksin, ja sai aidosti olla itsekseen sen kuormittavan opiskelu- tai työpäivän jälkeen. (En myöskään asu yhdessä lapsen isän kanssa, olemme molemmat liian erakoita yhteisasumiseen)
autisminkirjon hoidossa lääkkeillä ei ole sijaa, kognitiivisella terapialla kylläkin.
annetaan lapsen olla omanlaisensa, tottakai, lähinnä tuo täydellinen väsymys jo nyt koulun jälkeen, ettei jo lapsena jo iske joku burnout, ja että ymmärtäisivät lapsen rajat siellä koukussakin. en minä halua lasta lääkitä keskiverto massaksi, vaan pelkään että palaa loppuun. tottakai jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta ja että pieni ei olis ihan poikki koko ajan.
Olin lapsena todella samankaltainen, kuin lapsesi. Leikin mieluiten yksin ja hiljaa, että välillä äiti kyseli, onko kaikki kunnossa. Koulussa oli pari kaveria, mutta en juurikaan jaksanut ketään koulun jälkeen ja halusin olla vain ja myöskin piirrellä. Olin myös hidas syömään, niin että äitini kysyi lääkärissä, onko se normaalia. Oli kuulemma. 6 vuotta vanhempi isoveli oli tai on hyvin sosiaalinen ja menevä ihminen. Minä olin aivan loppu koulupäivien jälkeen, en halunnut harrastaa, viihdyin kotona omassa rauhassa. Matikka oli myös todella hankalaa, pärjäsin paremmin luovissa aineissa, kun luku aineissa. Minulla todettiin kyllä lukihäiriö, luen hitaammin kuin muut ikäiseni ja luetunymmärtäminen on hankalaa, joudun lukemaan monesti saman lauseen.
Olen erittäin introvertti ihminen. Mutta ihan fiksu nuori aikuinen minusta tuli. Kannattaa vain antaa olla, ei kannata tuputtaa tai pakottaa mitään, mitä lapsi ei halua. Introverttisuus ei tarkoita autismia. Jotkut vain haluavat vetäytyä todella paljon omiin oloihinsa. Ei kannata ressata.
Alue: Aihe vapaa
Pyydä ensimmäisenä lähete lasten neurologian poliklinikalle, jos lääkäri on epäillyt autismia, niin diagnoosi on jo siinä vaiheessa melko todennäköisesti tulossa. Tämä oli hyvä saada ajoissa, silloin voidaan saada lapselle paremmin tukitoimia. Itse olen vähän vastaavassa tilanteessa oman lapsen osalta, varsinainen diagnoosi on vielä haussa, näitä tutkimuksia käydään siis hyvin laajasti muutoman päivä sairaalalla, meillä näitä on useampi tulossa, jo tässä vaiheessa meillä on mm. toimintaterapia mennyt noin vuoden, mikä on huomattavasti auttanut lasta kehittymään lähemmäs ikätasoaan.