Olen todella yksinäinen nuori aikuinen, vertaistukea?

:D

Täällä toinen. Muutin viime vuonna toiselle paikkakunnalle päästäkseni huonoista piireistä pois, enkä ole saanut täältä yhtään kaveria.

Täysin yksin en nyt ole, koska avopuolison kanssa vietän lähes koko ajan aikaa yhdessä.

Koulut on käyty ja työttömänä olen nyt, joten ei niidenkään kautta ole tutustunut kehenkään. En vain tiedä, missä ja miten oikeasti voisi tutustua uusiin ihmisiin.

Olen aika ujo, joten en yhtäkkiä vaikka kaupassa ala jonkun kanssa juttelemaan. Raskaana olo myös sulkee sen ilmeisimmän vaihtoehdon eli baarin pois.

Sulla on sydänystäviä, oma perhe, välit vanhempiin kunnossa, sun kuulumisista ollaan kiinnostuneita. Oikeasti, lopeta toi valittaminen! Et tiedä yksinäisyydestä mitään.

Mitäpä jos kävisit ulkona ja tutustuisit uusiin ihmisiin noin alkajaisiksi?

Ap:llä on nyt joku muu ongelma kuin yksinäisyys. Eihän hän suinkaan ole yksin, ihmisiä ympärillä vaikka kuinka.

Selvä provo 0/5

Kuulostaa siltä että yksinäisyydentunne kumpuaa sinun sisältäsi, eikä johdu siitä, ettei sinulla oikeasti olisi ystäviä, kavereita ja läheisiä. Terapeutti voisi olla hyvä auttamaan tuon selvittämisessä. Koet tavallaan olevasi ihmisten keskellä yksin. Etkö uskalla ns. olla oma itsesi, onko sinulla joku rooli ihmiskontakteissa? Siitä voi tulla kohtaamattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Toki monesta muustakin seikasta.

Käsittämätön avaus. Joillain on vaan asiat liian hyvin, niin täytyyhän se ongelma tyhjästäkin tehdä. "Yksin oot sinä ihminen, kaikkien keskellä yksin". Eksistentiaalista yksinäisyttä tuntee kyllä jokainen joskus.

6/5

Juuri tällaisia suurin osa yksinäisyysvalivalivirsistä täällä on.