Viisi lasta lyhyillä ikäeroilla ja keskenmenot
En ymmärrä. Kun nykyään tiedetään, että naisen kehon olisi hyvä palautua raskauksista noin kaksi vuotta, niin miksi edelleen on ihmisiä, joiden mielestä on ihan ok riskeerata tulevan vauvan henki sillä, ettei malteta odottaa ja antaa kehon palautua. Sitten itketään ja ihmetellään niitä keskenmenoja (ei yhtä vaan neljää!), puhutaan niistä kohtalon oikkuina ja jatketaan vauvan yrittämistä.
En nyt tarkoita, etteikö lapsilla voisi olla lyhyitäkin ikäeroja. Kaksi ystävääni on saanut esikoisen ja toisen lapset 1,5 vuoden ikäerolla eikä kummallakaan ollut mitään ongelmia raskauden aikana. Mutta jos hankkii viisi lasta niin, että kaikki ovat alle kouluikäisiä ja mukaan mahtuu neljä keskenmenoa, niin eikö ihan oma järki sano, että keho yrittää kertoa jotain? Mitä jos odottaisi vaikka kaksi kokonaista vuotta ennen seuraavaa raskautta?
Kyseinen äiti on lisäksi ollut vuoteenomana kaksi viimeistä raskautta, mutta silti ei tule mieleen, että tässä voisi olla jokin syy-seuraus-suhde meneillään.
Nykyisin tuntuu olevan jotenkin todella hienoa tehdä monta lasta pienillä ikäeroilla ja sitten kiillottaa kruunuaan, kun elämä on niin rankkaa monen pienen kanssa. Vierestä katsoessa näyttää, että erityisesti esikoiset kärsii tästä jäädessään pienempien varjoon ollessaan itse vielä todella pieniä.
Puistotutulla on kolme lasta 1v3kk ikäeroilla. Vanhin täytyi juuri kolme ja nuorin on puolivuotias. Pitää kolmevuotiastaan kamalan isona. Kolmevuotias on vielä todella pieni ja kaipaa äidin syliä.