Mitä lukisin kaksivuotiaalle?

Tomppa-kirjat?

Maisa-kirjat?

Käykää kirjastossa tutkimassa, paljon löytyy lyhyitä kirjoja pienille. :)

Joo. Voisko vaikka kirjastoon mennä. Saattas siellä muutama kirja sattuu käteen. Riippuu siitä 2-vuotiaasta. Kyllähän sinä huomaat millaiset kirjat häntä kiinnostaa ja millaisia jaksaa jo kuunnella. Joku 2v ei jaksa vielä kovinkaan paljon keskittyä kun taas joku toinen kuuntele jo ihan pitkätekstisiä kuvakirjoja.

Yleensä tuon ikäiset rakastaa kaikkia luukkukirjoja ja sellaisia missä on paljon tuttuja kuvia, hahmoja ja jotain kommentoitavaa. Myös kirjat jossa voi kosketella ja ehkä ääniäkin kuuluu on in tuossa iässä.

Ylipäätään mitä enemmän niitä kirjoja plaraatte sitä enemmän hän niistä kiinnostuu.

Luukkukirjoja meinasin ehdottaa minäki. Muumit, Pupet jne.

Myös lorukirjat ovat mieleisiä. Ja kehittävät kieltä.

Lähempänä 1- vai 3-vuotiasta?

Juuri kaksi vuotta täyttäneelle Tomppa-kirjat (Kristiina Louhi) on hyviä, samoin Aino-kirjat (Kristiina Louhi) ja myös esim. Miina ja Manu -kirjojen maatila- ja luontoaiheiset voi olla aika hyviä. Kannattaa kirjastosta katsoa kirjoja, joissa on kauniita kuvia ja kohtuullisen vähän tekstiä. Tammen kultaisista ainakin Jere Jarruvaunu, Hauska automatka, Hiekkarannalla, Laulumaja, Maalarikissat ja Eläinten orkesteri on ollut meillä suosittuja. Kannattaa myös kokeilla oikeita Richard Scarry -kirjoja (ei näitä uusia, joiden tekijä on joku muu).

Nyt pian 3-vuotiaana kelpaa melkein kaikki kuvakirjat ja lyhyet sadut ilman kuvia.

Joakim Pirinen: Kaasua Komisario Likanen

Franquin: Mustat Sivut

Ralf Köning: Tappajakondomi

Lorukirjoja! Tai ihan mitä vaan, mutta usein samoja kirjoja. Tuon ikäiset rakastavat toistoja.

Volter Kilpi: Alastalon salissa on meillä tämän hetkinen suosikki.

Tosin poika ei ole vielä ihan kahta vuotta, joten teille jokin vaativampi, ehkä vieraskielinen opus saattaa sopia paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Myös lorukirjat ovat mieleisiä. Ja kehittävät kieltä.

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lorukirjat ovat mieleisiä. Ja kehittävät kieltä.

Höpöhöpö.

Se on jo liian myöhäistä sinun kohdallasi :D

Hanhiemon kultainen lipas-niminen lorukirja on aivan loistava tuonikäiselle.

Meillä aikoinaan megahitti oli laulukirja, sellainen jossa oli kaikki tutut lastenlaulut ja nuotit sekä kuvituksia. Olisi selannut sitä vaikka joka päivä monta tuntia. Lauloimme myös kirjan läpi satatuhatta kertaa...

Ihan sama mitä luet, ei se kuitenkaan mitään tajua.

Vanhoja Jalluja

Meillä taas ei tykätä loruista ollenkaan, vaikka toki luen niitäkin välillä. Luukkukirjoista tykkää. Yllättävä yllättäjä on ollut myyräkirjat, vaikka satu on aika pitkä. Suurimmaksi osaksi jaksaa keskittyä tarinan kuunteluun. Varmaan siksi, että kuvat on kivoja.

Joskus mietin aihealueittain, millaisia kirjoja lainaan. Esimerkiksi nyt olen lainannut pottailuun ja kakkaan liittyviä kirjoja, jotta ne tukisivat lapsen omaa potallakäymistä. Kissat ei petä koskaan, myös isot työkoneet ovat oikein kiinnostavia.

Kuvakirjoja laidasta laitaan äläkä unohda runoja ja loruja. Meillä yksi suosikeista oli pikku-Marjan eläinkirja, siitä oppii myös kirjaimet.

Lue mitä vaan, mutta lue paljon! Ainakin iltasatu ja paljon muitakin lukutuokioita!

Tärkeintä ei ole tarinan ääneen lopottaminen, vaan asioiden miettiminen yhdessä. Pidä taukoja ja kysele kuvista. "Missä on kissa?" "Mitä kissa sanoo?" "Mitä kissa tekee?"

Ja tosiaan lapset rakastavat kuulla saman sadun aina uudestaan ja uudestaan.

Maks ja Morits sekä Jöröjukka

Meidän kaksivuotias ”lukee” kauppojen mainoskirjeitä kun istuu potalla. Valkkaa sieltä mitä hyvää kaupasta voisi ”ostaa”. Selaa kyllä myös kirjoja. Kaikki kortit ovat ihan ”in” .

Suurin aarre on ollut jo pitkään Prisman kampaamon leimakortti. Siitä hän lukee omalla kielellään tarinoita. Tällä tasolla, kun nämä kiinnostavat, valitaan myös kirjat, joita ahkerasti luemme hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaksivuotias ”lukee” kauppojen mainoskirjeitä kun istuu potalla. Valkkaa sieltä mitä hyvää kaupasta voisi ”ostaa”. Selaa kyllä myös kirjoja. Kaikki kortit ovat ihan ”in” .

Suurin aarre on ollut jo pitkään Prisman kampaamon leimakortti. Siitä hän lukee omalla kielellään tarinoita. Tällä tasolla, kun nämä kiinnostavat, valitaan myös kirjat, joita ahkerasti luemme hänelle.

Ihana 🥰

Vierailija kirjoitti:

Lue mitä vaan, mutta lue paljon! Ainakin iltasatu ja paljon muitakin lukutuokioita!

Tärkeintä ei ole tarinan ääneen lopottaminen, vaan asioiden miettiminen yhdessä. Pidä taukoja ja kysele kuvista. "Missä on kissa?" "Mitä kissa sanoo?" "Mitä kissa tekee?"

Ja tosiaan lapset rakastavat kuulla saman sadun aina uudestaan ja uudestaan.

Tuo just, että antaa myös lapsen osallistua. "Mikä tämä on?" "Mitäs housujen jälkeen puetaan?" Jne. Lapsen kasvaessa nämä kysymykset vaihtuvat vaikeampiin: "Mistähän johtuu, että se teki noin?" "Mitähän tämä voisi tarkoittaa?" "Osaatko selittää, mitä tämä sana tarkoittaa?" Lapsi oppii loogista päättelyä ja uusia sanoja.

Kotimaisista kirjoista Kristiina Louhen Tomppa- ja Aino-kirjat on minusta 2-vuotiaalle aivan parasta lukemista. Tutun näköisiä arkisia asioita.