Jos olisit lapsesi kanssa saman ikäinen, olisitteko ystäviä?

Ei. Olemme hyvin erilaisia.

Jos olisimme olosuhteiden vuoksi toisemme tavanneet niin olisimme.

Ei, eläisin niin erilaista elämää, että emme kohtaisi edes satunnaisesti.

Pojan kanssa tuskin. Ei ole mitään yhteistä.

Tyttären kanssa olisin. On kaltaiseni.

M42

Jos hän haluaisi. Olisin silloin ollut kenen tahansa ystävä, joka olisi halunnut olla minun ystäväni. Niinpä tulinkin välillä tönityksi ojaan tai koulun katoksen tolppaan pää edellä ns. Kaverini toimesta.

Kyllä. Lapseni on ihana. Olisin halunnut juuri hänen kaltaisensa ystävän.

Toisen kanssa kyllä! Toista pitäisin varmaan ylpeänä hikkenä.

Lapset ovat niin pieniä, että on todella vaikea sanoa. Mutta miksei, ihan iloisia puuhailijoita he ovat.

Olisin! Lapseni on tosi kiva, hauska ja empaattinen tyyppi. Meidän huumorit menevät yksiin.

Varmasti olisin. Mukava, reilu ja huumorintajuinen kaveri. Tosin vähän eri mielenkiinnon kohteet, mutta ei haittaa, kun luonteelta samanlainen.

Toisen kanssa huumori menee yksyhteen, meillä on hauskoja "näytelmäspiikkejä" kun eläydytään johonkin asiaan, mutta on ehkä liian "kovis" jotta olisin kaveriksi löytänyt. Toinen taas niin akateeminen ja erilainen että tuskin, mutta lapsina ihania ja tulemme hyvin toimeen.

Olisin. Valitettavasti hän on perinyt samat sairaudet kun minulla on. Osaisin häntä kaverinakin ymmärtää.

En välttämättä. Lapseni on kyllä hauska ja mukava, mutta itse olin ehkä jotenkin varhaiskypsä tuon ikäisenä (10v.).

Hmm... mielenkiintoinen ajatus.

Pojat ovat hyvin sosiaalisia ja itsevarmoja, heillä on paljon kavereita. Itse olin lapsena hieman syrjäänvetäytyvä, eli tuskin olisin ollut heidän kaverinsa.

Olisin. Mutta vain siksi koska ei ollu oikee kavereita jote hyväksyin kenet vaa kaveriksi joka tahto leikkiä minu kans. Muute en koska ei kiinnosta samat asiat

Toisen kanssa ehkä, kun olisimme molemmat ujoja ja varovaisia, jos vaan jompikumpi saisi tehtyä aloitteen. Toisen kanssa ei, koska hän on niin itsevarma ja reipas ja yltiösosiaalinen että se olisi ollut minusta lähes pelottavaa.

Olemme ystäviä lasteni kanssa vaikka olemme eri ikäisiä. Lapset ovat siis jo aikuisia ja asuvat omillaan.

Keskimmäisen kanssa todennäköisesti olisin. Hän on aika samanlainen kuin minä, rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä mutta kahden kesken aivan loistavaa seuraa. Nuorimman kanssa tuskin, on niin levoton säätäjä että menisi kaverina hermot, välillä mietin miten hänen omatkaan kaverit jatkaa tuollaista menoa. Vanhin taas on tosi sosiaalinen ja suosittu, joten olisin luultavasti ihaillut häntä vain kaukaa.