Ystävän muuttunut persoonallisuus häiritsee

Yksi läheisimmistä ystävistäni kohtasi rankan elämänmuutoksen noin vuosi sitten. Olemme molemmat ihan aikuisia, ei siis teineistä kyse. Hänestä ei ole jäljellä mitään sellaista mihin tykästyin hänessä ihmisenä - entinen tsemppaaja ja mahtavalla huumorintajulla varustettu rakas ystävä on kuin varjo itsestään. Hän on jatkuvasti vihainen kaikelle ja kaikille, pienikin asia tuntuu siltä että elämä kaatuu. Ymmärrän tämän, elämänmuutos oli varmasti vaikea, mutta olen ollut vuoden ajan täysin hänen tukenaan, ohjannut hoitoon, kuunnellut murheita, auttanut arjessa jne. ja tuntuu että ystävä vie minulta omaa jaksamistani. En tietenkään halua hylätä häntä vaikeassa tilanteessa mutta olen turhautunut tilanteeseen. Ystävän viha saa minutkin välillä turhautuneeksi ja välillä ärsyynnyn jopa hänestä.
Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tilanteita, jos on niin miten olette saaneet tuettua ystävää jotta hän voisi päästä asiasta yli ja olla taas oma itsensä?