Miksi kaikki käyttäytyvät huonosti, jos heille on kiltti?
Aikuisikään ehtineet siis, lapsissa on toki hyvyyttä vielä. Haluaisin olla muille mukava ja ystävällinen mutta sitten hypitään silmille. Kyllä minustakin sitten tulee ihan päinvastainen sen jälkeen, kun huomaan, että muut vain perseilevät vaikka olisi miten sopusointuinen heille. Maailma näköjään ei toimi sillä tavalla, että ei olisi riitoja ja kilpailua.
Kommentit (16)
Huomannut saman. Ja mitä tylympi ja itsekkäämpi olet, sitä enemmän mielistellään ja hännystellään. Ihmiset on idiootteja.
Itse pyrin aina suhtautumaan muihin huomaavaisesti ja huomioonottavaisesti ja 99 prosenttisesti olen saanut hyvää käytöstä myös takaisin. Ne harvat jotka ovat kohdelleet minua huonosti olen tajunnut syvästi epävarmoiksi ja sisäisesti rikkinäisiksi ihmisiksi.
Koska olet mahdollisesti myös alistuva ovimatto...? ko, kö?
En ole huomannut. Toisaalta jos näin olis, niin en jatkaisi ystävyyssuhdettakaan.
Ei minua kukaan kohtele huonosti. No, joskus, muttahyvin, hyvin harvoin.
Joko vedät puoleesi huonosti käyttäytyviä ihmisiä tai tulkitset heidän neutraalin käytöksen huonoksi.
Kyllä tätä ilmiötä valitettavan usein näkee. Tekee jonkin pikku palveluksen toiselle ja tämä ottaa asian itsestäänselvyytenä, eikä todellakaan tee itse vastapalvelusta. Suoraan sanoen jotkut ovat niin itseään täynnä, että miettivät vain, mitä itse hyötyy mistäkin. Siinä mielessä on ihana lukea vanhoja kirjoja, etenkin tyttökirjoja, joissa vielä pohditaan tällaisia asioita, mikä on moraalisesti oikein, miten ilahduttaa toista jne. Nykyisin jos etenkin tytölle opettaisi tällaista, tulisi heti tunne, että opettaa ovimatoksi. Nythän tuli joku röyhkeyskoulukirjakin. Kyllä enemmän kiltteyskoulukirjaa tarvittaisiin, röyhkeyttä on jo ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tätä ilmiötä valitettavan usein näkee. Tekee jonkin pikku palveluksen toiselle ja tämä ottaa asian itsestäänselvyytenä, eikä todellakaan tee itse vastapalvelusta. Suoraan sanoen jotkut ovat niin itseään täynnä, että miettivät vain, mitä itse hyötyy mistäkin. Siinä mielessä on ihana lukea vanhoja kirjoja, etenkin tyttökirjoja, joissa vielä pohditaan tällaisia asioita, mikä on moraalisesti oikein, miten ilahduttaa toista jne. Nykyisin jos etenkin tytölle opettaisi tällaista, tulisi heti tunne, että opettaa ovimatoksi. Nythän tuli joku röyhkeyskoulukirjakin. Kyllä enemmän kiltteyskoulukirjaa tarvittaisiin, röyhkeyttä on jo ihan riittävästi.
Jaa, ei ihme, etten koe ilkeyttä. Aina jos minä teen jollekin palveluksen, niin en koskaan odota vastapalvelusta. Teen sen täysin pyyteettömästi, eikä toinen jää mitään velkaa. Tietysti - jos tulee tunne hyväksikäytöstä, niinnsittennlopetan palvelukset, mutta toinen ei edelleenkään ole minulle velkaa edellisistä.
Asennekysymyskö?
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tätä ilmiötä valitettavan usein näkee. Tekee jonkin pikku palveluksen toiselle ja tämä ottaa asian itsestäänselvyytenä, eikä todellakaan tee itse vastapalvelusta. Suoraan sanoen jotkut ovat niin itseään täynnä, että miettivät vain, mitä itse hyötyy mistäkin. Siinä mielessä on ihana lukea vanhoja kirjoja, etenkin tyttökirjoja, joissa vielä pohditaan tällaisia asioita, mikä on moraalisesti oikein, miten ilahduttaa toista jne. Nykyisin jos etenkin tytölle opettaisi tällaista, tulisi heti tunne, että opettaa ovimatoksi. Nythän tuli joku röyhkeyskoulukirjakin. Kyllä enemmän kiltteyskoulukirjaa tarvittaisiin, röyhkeyttä on jo ihan riittävästi.
Jaa, ei ihme, etten koe ilkeyttä. Aina jos minä teen jollekin palveluksen, niin en koskaan odota vastapalvelusta. Teen sen täysin pyyteettömästi, eikä toinen jää mitään velkaa. Tietysti - jos tulee tunne hyväksikäytöstä, niinnsittennlopetan palvelukset, mutta toinen ei edelleenkään ole minulle velkaa edellisistä.
Asennekysymyskö?
6
Mietinkin, pitäisikö kirjoittaa, etten tee palvelusta vastapalveluksen toivossa, mutta jätin sen pois. Tarkoitin sitä, että palveluksia ei todellakaan tarvitse laskea ja vuorotella niissä, mutta jos teet toiselle sata palvelusta ja sitten tulee tilanne, jossa hän voisi helposti pikkuisen auttaa, eikä auta, niin kyllähän se vähän pahalta tuntuu. Silloin tosiaan haluaa itsekin lopettaa palvelukset.
Jos olet ystävällinen, se tulkitaan heikkoudeksi, sitten sinulle voidaan v i t t u i l l a niin paljon kuin huvittaa. Nykyään suhtaudun varsinkin töissä kaikkiin viileästi, ettei tarvitse sitten alkaa itse v i t t u i l e m a a n. Harvoin tapaa oikeasti mukavan henkilön nykyään, kaikilla tuntuu olevan jokin agenda miten saada hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tätä ilmiötä valitettavan usein näkee. Tekee jonkin pikku palveluksen toiselle ja tämä ottaa asian itsestäänselvyytenä, eikä todellakaan tee itse vastapalvelusta. Suoraan sanoen jotkut ovat niin itseään täynnä, että miettivät vain, mitä itse hyötyy mistäkin. Siinä mielessä on ihana lukea vanhoja kirjoja, etenkin tyttökirjoja, joissa vielä pohditaan tällaisia asioita, mikä on moraalisesti oikein, miten ilahduttaa toista jne. Nykyisin jos etenkin tytölle opettaisi tällaista, tulisi heti tunne, että opettaa ovimatoksi. Nythän tuli joku röyhkeyskoulukirjakin. Kyllä enemmän kiltteyskoulukirjaa tarvittaisiin, röyhkeyttä on jo ihan riittävästi.
Jaa, ei ihme, etten koe ilkeyttä. Aina jos minä teen jollekin palveluksen, niin en koskaan odota vastapalvelusta. Teen sen täysin pyyteettömästi, eikä toinen jää mitään velkaa. Tietysti - jos tulee tunne hyväksikäytöstä, niinnsittennlopetan palvelukset, mutta toinen ei edelleenkään ole minulle velkaa edellisistä.
Asennekysymyskö?
6
Mietinkin, pitäisikö kirjoittaa, etten tee palvelusta vastapalveluksen toivossa, mutta jätin sen pois. Tarkoitin sitä, että palveluksia ei todellakaan tarvitse laskea ja vuorotella niissä, mutta jos teet toiselle sata palvelusta ja sitten tulee tilanne, jossa hän voisi helposti pikkuisen auttaa, eikä auta, niin kyllähän se vähän pahalta tuntuu. Silloin tosiaan haluaa itsekin lopettaa palvelukset.
Minäkään en suoraan vastannut juuri sinulle, vaan mietin omia odotuksia laajemmin: me odotamme, että kun minä teen A, niin sinä teet B. Ja kun et toimikaan, kuten odotan, niin TULKITSEN, että haluat olla ilkeä.
Otin vain esimerkiksi tuon, että jos joku ei teekään vastapalvelusta, niin tulkitsen hänen vain haluavan olla ilkeä. Tosiasiassa toinen ei vain tule ajatelleeksi, että häneltä odotetaan jotain.
Tosi kiva kun yleistät. Minun kokemus on taas, että jos toista kohtelee hyvin niin saa hyvää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisikään ehtineet siis, lapsissa on toki hyvyyttä vielä. Haluaisin olla muille mukava ja ystävällinen mutta sitten hypitään silmille. Kyllä minustakin sitten tulee ihan päinvastainen sen jälkeen, kun huomaan, että muut vain perseilevät vaikka olisi miten sopusointuinen heille. Maailma näköjään ei toimi sillä tavalla, että ei olisi riitoja ja kilpailua.
Olen huomannut saman asian - olisi niin helppo olla mukava ja kiva kaikille, mutta sitten aletaan ket-tuilemaan joka puolelta ja suut kääntyy ival-liseen hymyyn ja supistaan selän takana.
Sitten ei enää muu auta, kun on pakko välillä är-jäistä kunnolla ja rää-kyä, koska muuten joutuu ihan toisten ovi-matoksi.
Tässä sullekin oppia, kilt-timies - älä ole aina kiltti, vaan tuo oma miel-ipiteesi selkeästi julki ja pidä siitä kiinni, niin muut kunnioittavat sinua ja ihailevatkin.
Ainaista kilttiä ei kukaan ihaile, vaan häntä hal-veksitaan.
Kiltteys on yksi ominaisuus, jämäkkyys toinen. Molemmat mahtuvat samaan ihmiseen. Jos on kiltti mutta ei jämäkkä, ilkeät ihmiset kävelevät päältä.
Opettelemalla omia rajoja, opettelemalla sanomaan ei, opettelemalla ilmaisemaan omia mielipiteitään pääsee kiinni jämäkkyyteen. Jämäkkyys on eri asia kuin toisten loukkaaminen tai hyödyntäminen. Jämäkkyys on sitä että arvostat itseäsi samoin kuin toisia, ja osaat paitsi kuunnella muita myös kertoa omista tarpeistasi ja rajoistasi. Harjoittele pikkuhiljaa. Alussa jännittää pienikin asia, esim. avun pyytämien arkisessa askareessa, mutta siitä se lähtee.
Olen ollut valtaosan elämästäni vain kiltti, jonkin määritelmän mukaan liian kiltti. Viime vuosina olen opetellut pikkuhiljaa jämäkkyyttä ja se tekee kommunikoinnista ja ihmissuhteista tasapuolisempia enkä enää joudu hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisikään ehtineet siis, lapsissa on toki hyvyyttä vielä. Haluaisin olla muille mukava ja ystävällinen mutta sitten hypitään silmille. Kyllä minustakin sitten tulee ihan päinvastainen sen jälkeen, kun huomaan, että muut vain perseilevät vaikka olisi miten sopusointuinen heille. Maailma näköjään ei toimi sillä tavalla, että ei olisi riitoja ja kilpailua.
Olen huomannut saman asian - olisi niin helppo olla mukava ja kiva kaikille, mutta sitten aletaan ket-tuilemaan joka puolelta ja suut kääntyy ival-liseen hymyyn ja supistaan selän takana.
Sitten ei enää muu auta, kun on pakko välillä är-jäistä kunnolla ja rää-kyä, koska muuten joutuu ihan toisten ovi-matoksi.
Tässä sullekin oppia, kilt-timies - älä ole aina kiltti, vaan tuo oma miel-ipiteesi selkeästi julki ja pidä siitä kiinni, niin muut kunnioittavat sinua ja ihailevatkin.
Ainaista kilttiä ei kukaan ihaile, vaan häntä hal-veksitaan.
Niin mutta entäs kun se oma mielipide ja elämänasenne on juurikin olla aina kiltti, ja pitää siitä kiinni kynsin ja hampain? En tule koskaan luovuttamaan ja sammuttamaan kiltteyden liekkiä sydämessäni. EN KOSKAAN!
Minä olen kiltti, ja se koskee kaikkia. En minä hypi kenenkään silmille tai yritä jatkuvasti hyötyä muista. Tiedän kyllä että todella moni ihminen on sellainen. Täysiä elukoita.