Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastenne pahimmat ylireagoinnit?
14.01.2019 |
Kysymys otsikossa.
Aloitan: vaadin alakoululaista tekemään läksyt ennen kaverille lähtöä, tuloksena lapsi huusi ja itki kovaan ääneen kuinka "mut yritetään tap*aa täällä, apua!". Tilanteeseen ei missään nimessä liittynyt väkivaltaa, vaan lapsi tietää että kerrostalossa äänet kantautuvat ja yrittää usein saada tahtonsa läpi härskein keinoin.
Muutakin draamaa on ollut ilmassa, uhmis vetää pultteja milloin mistäkin nöyhdänpalasesta väärässä paikassa.
Mitä teillä on tullut vastaan?
Kommentit (13)
Mun nuorempi lapsi ylireagoi joka päivä. Hänen yleisin suoran huudon aiheuttajansa on se, että joku puhuu päälle. Hänellä on tapana puhua hieman polveilevasti ja hakea sanoja, joten tätä voi sattua silloinkin, kun ehdottaa jotain sanaa. Kuopus on muuten iloinen, huomaavainen ja hyväntahtoinen, mutta kiihtyy myös nollasta sataan sekunnin sadasosassa tietyistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on lapsi ja lapsen tunne-elämä on kehittymätön. Ylilyöntejä tulee ja niin pitää tullakin, että lapsi oppii miten hillitä itsensä. Monta kertaa olen ollut vanhempana pulassa ja monta kertaa on myös pitänyt mennä nurkan taakse hihittämään. Minusta ei kuitenkaan ole ihan korrektia retostella lasteni raivokohtauksia, edes anonyymisti. Omat tai muiden aikusten raivarit ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on lapsi ja lapsen tunne-elämä on kehittymätön. Ylilyöntejä tulee ja niin pitää tullakin, että lapsi oppii miten hillitä itsensä. Monta kertaa olen ollut vanhempana pulassa ja monta kertaa on myös pitänyt mennä nurkan taakse hihittämään. Minusta ei kuitenkaan ole ihan korrektia retostella lasteni raivokohtauksia, edes anonyymisti. Omat tai muiden aikusten raivarit ovat asia erikseen.
Kevyt humble brag :)
Lapset ovat lapsia ja ylilyöntejä tietenkin tulee, mutta on meillä aikuisillakin joskus oikeus tuulettaa tuntojamme.
Minulla uhmaikäinen, joka saa joka päivä raivareita. Yleisin raivarin syy on se, kun lempiauto on hukassa (lue: piilotettu sängyn alle, jotta yöllä voisi leikkiä sillä, mutta unohtaa koko asian). Tehostettu raivari tästä asiasta tulee, jos saa katsoa Puuha-Peteä, eikä autoa löydy, kun tunnari alkaa. Hän haluaa AINA ajella lempiautollaan kun Puuha-Peten tunnari soi.
Yksi raivarin aihe on myös se, jos hän ei saa laittaa maitokuppia pöydän reunalle, josta se tippuu alas, jos paidalle läikähtää maitoa, viiliä, jogurttia, milloin mitäkin. Jos en anna hänelle omaa ruokaani, vaikka olisi samaa ruokaa, joskus kenkiä laittaessa ei halua astua kenkiinsä, saattaa suuttua jos tulee "väärä" vanhempi vahtimaan suihkun ajaksi tai ruokailua jne.
No jos lapsi huutaa, että hänet aiotaan tappaa, niin kysy, että soitetaanko poliisille samantien, niin hakevat sinut turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi huutaa, että hänet aiotaan tappaa, niin kysy, että soitetaanko poliisille samantien, niin hakevat sinut turvaan.
Hyvä neuvo, tuli vaan 25v liian myöhään. Meillä tapettiin lasta nälkään, kun hän ei saanut lenkkimakkaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi huutaa, että hänet aiotaan tappaa, niin kysy, että soitetaanko poliisille samantien, niin hakevat sinut turvaan.
Hyvä neuvo, tuli vaan 25v liian myöhään. Meillä tapettiin lasta nälkään, kun hän ei saanut lenkkimakkaraa.
Tämähän on siis sukupolvelta toiselle kulkeva klassikko.
Ei saanut jäätelöä niin hukutti koiranpennun akvaarioon. Sitten lapsi lähtikin alasti kellariin pariksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsi ulkona pitää aidasta kiinni ja huutaa äiti tappaa. Oli siis meidän takapihalla.
Mitään väkivallan uhkaa ei ollut.
Ajattelin että nyt lapsi sitten pääsee lastenkotiin. Onneksi naapurit ei tehnyt mitään ilmoitusta.
Se tuska mitä tunsin oli kaamea.
Yritin vaan pyydellä sisälle, oli suuttunut jostain.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi ulkona pitää aidasta kiinni ja huutaa äiti tappaa. Oli siis meidän takapihalla.
Mitään väkivallan uhkaa ei ollut.
Ajattelin että nyt lapsi sitten pääsee lastenkotiin. Onneksi naapurit ei tehnyt mitään ilmoitusta.
Se tuska mitä tunsin oli kaamea.
Yritin vaan pyydellä sisälle, oli suuttunut jostain.
Jos minun naapurillani olisi erityislapsi niin olisin iloinen jos naapuri kertoisi siitä minulle. Toki yleensä seuraan mitä tapahtuu ja olen itse yhden todellisen drama queenin vanhempi. Tiedän tunteen kun on aivan voimaton sekä myös raivona kun lapsi antaa muille minusta sellaisen kuvan, että olen suunnilleen hirviö jne.
Jos en olisi ollut tiukkana ja järjestelmällinen draamiksen kanssa niin hänelle olisi käynyt huonosti jatko-opinnoissa koska siinä vaiheessa pitäisi osata käyttäytyä fiksuksi. Meidän draamailija draamailee sitä enemmän mitä enemmän hänen draamailuihinsa kiinnittää huomiota. En tiedä mistä hän on dramaattisuuden perinyt kun me vanhemmat olemme enemmän sellaisia tavallisia empaattisia realisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo aikaa ja nykyään tämä tuittupää on ihan normaali, ihastuttava aikuinen nainen, mutta tämä ehkä mieleenpainuvin:
Kyseinen neiti oli tapahtuma-aikaan 3 vuotta. Olimme häissä 300km päässä kotikaupungistamme ja ennen kotiinlähtöä vaihdettiin hienot mekot pois matkustusvaatteisiin. No neiti olisi halunnut pitää mekkonsa ja ei annettu, joten tuloksena hän huusi koko automatkan täyttä kurkkua takaisin kotiin. Jouduttiin kaksi kertaa miehen kanssa pysäyttää auto ja miettimään mitä voi tehdä lapselle joka vain huutaa ja huutaa. Sisaruksensa katseli koko matkan tyynesti ikkunasta ulos.
Nykyään jo naurattaa, mutta sillon oli kyllä nauru kaukana.
Alue: Aihe vapaa
Viimeisin tällainen: uhmaikäinen itki koko kauppareissun, koska ostin riisimurojen sijaan suklaamuroja.