Kokeilin meikkaamista ensimmäistä kertaa - ristiriitaiset fiilikset!

Olen 29-vuotias nainen ja olen aloittanut meikkaamisen. En ole koskaan ennen meikannut. Teini-iässä koin ahdistavaksi kaikki naiselliset jutut ja tunsin itseni alastomaksi peittävän mekonkin kanssa. Halusin olla seinäruusu, koska en ole koskaan pitänyt huomiosta ja keskipisteenä olemisesta. Sanotaanko näin, että olen aina hävennyt ja kaihtanut kaikkea naisellista, koska sitä pidetään väheksyttävänä ja alistettavana asiana. Toisaalta olen aina salaa haaveillut klassisista mekoista bleisereineen, korkokengistä ja hiusten laitosta. Edelleen käyn sisäistä kamppailua asian suhteen ja olen jättänyt naisellisia vaatteita ostamatta tämän ajatuksen vuoksi (vaikka olisin pitänyt kovastikin kyseisestä vaatteesta).

En ole varma, johtuuko se sekä kasvatuksestani että yhteiskunnallisesta asenteesta täällä Suomessa. Vanhempani ovat aina pitäneet ulkonäöstä huolehtivia turhina ja typerinä ihmisinä. Samalla miehet haukkuvat naisellisia asioita ja että naisellinen nainen on automaattisesti tyhmä, turha nainen. Kaikki neutraalit tai miehekkäät asiat ovat oikeasti tärkeitä juttuja. Mutta sitten miehet valittavat, että suomalaiset naiset eivät ole tarpeeksi naisellisia ja katse suunnataan kohti ulkomaita...

Mutta niin. Tässä viikon sisällä meikkaaminen on toden totta alkanut kiinnostamaan ja siitä syytän korealaisia draamasarjoja. Olen aivan koukussa näihin sarjoihin, ennen en ole niitä katsonut! Korealaiset naisnäyttelijät ovat niin kauniita ja nätisti/luonnollisesti meikattuja. Miesnäyttelijätkin on puuteroitu ja näyttävät todella komeilta. Rupesin googlailemaan ja katsomaan youtubesta videoita korealaisista meikeistä ja tyyleistä ja niinhän siinä kävi, että olen ihan myyty... mutta tunnen valtavaa syyllisyyttä asian suhteen.

Minua kalvaa se ajatus, että meikkaaminen on väärin. Että jos nyt jatkan meikkaamista, alistun tietynlaiselle kulttuurinormille, jossa on pakko olla kaunis tai ei ole muuten menestynyt. Tuntuu myös kuin huijaisin ihmisiä meikkaamalla - näytän 20-vuotiaalta meikkaamisen jälkeen. En meikkaa erityisen vahvasti eli häivytän vain ihoni virheet, juonteet ja tummat silmänaluset meikkivoiteella, valokynällä ja puuterilla. Huulipunaa ja ripsiväriä en ole vielä kokeillut, mutta tekee mieli kokeilla... sain olemattomista kulmakarvoistani paremman näköiset värillisellä kulmakarvageelillä. Muutos on valtava! Hitsi, olen samaan aikaan todella innoissani ja peloissani. Mietin, mitä tuttuni mahtavat ajatella kun huomaavat, että olen aloittanut meikkaamisen. Jos tämä nyt jatkuu kahta viikkoa pidempään... olen vain meikannut kotioloissa eli ulos en ole uskaltanut mennä vaan pessyt sen kevyenkin meikkivoiteen pois kasvoiltani.

(...)