Onko minun mitenkään mahdollista puuttua poikani homoseksuaalisuuteen, jonka suhteen on avoin? Poika on ala-ikäinen.

Ennen huutomerkkiä ei koskaan laiteta välilyöntiä.

Paras mahdollisuutesi on poistua poikasi elämästä. Tee se jo tänään, niin poikasi on pelastettu tasapainoiseen elämään.

Huono, huonompi,

H U O N O I N !

Onnittelut, palkintonne toimitetaan 2-4 arkipäivän kuluessa.

Poliisi? Terkkuja 60-luvulta?

Vierailija kirjoitti:

Poliisi? Terkkuja 60-luvulta?

Tai arabiemiireistä?

Siis kuka on avoin minkä suhteen?

Onko poika ylä-asteella? Kulkeeko kouluun linjaautolla?

Puuttuminen poikasi seksuaalisuuteen olisi pedofiliaa tai henkistä väkivaltaa. Jos hän on avoin asioille ja sinä et, niin hän on teistä se henkisesti terveempi ja viisaampi.

Avoimuus asioiden ja ilmiöiden suhteen on normaalia uteliaisuutta. Kaiken tuomitseminen taas on matalaälyisten pelkurien tapa yrittä olla hallitsevinaan heille ihan liian monimutkaista maailmaa.

Minun pitäisi kai olla onnellinen , kun osa poikani ystävistä hyväksyi hänet vielä paljastuksen jälkeenkin  eikä ole kivillä viskottu koulun pihalla mutta vaikea tuntea muuta kuin pahoinvointia. En todellakaan ala katsella mitään suudelmia sohvalla tai käsi kädessä kahvipöytään tuloa,  jos löytää toisen samanmoisen !

Poika siis paljasti asian tuossa viime syksynä, oli silloin 15  ja nyt on 16. Kuulemma paino tippui hartioilta, no nyt se paino on minun hartioillani sitten. Olen käynyt edesmenneen mieheni haudalla miettimässä , olisiko näin tapahtunut jos mies olisi ollut pidempään pojan elämässä? Menetimme siis  hänet kun poika oli 9. Enkä ole uutta miestä ottanut.

ap

Jos poika saa Mr. Gay-Finland tittelin tänä vuonna ja pääsee Tanssii Tahtien Kanssa-Tv-ohjelmaan, tuskin enää naiset asiasta.

Ihmetyttää kyllä tuo alaikäisen muka homous kun kiki alkaa toimia sillai vasta 13-14 vuotiaana ja jokin seukkaaminen jo myöhemmin ja tytötkin oli ala-asteella vielä kavereita ja taas pojatkin toisaalta.

Vierailija kirjoitti:

Minun pitäisi kai olla onnellinen , kun osa poikani ystävistä hyväksyi hänet vielä paljastuksen jälkeenkin  eikä ole kivillä viskottu koulun pihalla mutta vaikea tuntea muuta kuin pahoinvointia. En todellakaan ala katsella mitään suudelmia sohvalla tai käsi kädessä kahvipöytään tuloa,  jos löytää toisen samanmoisen !

Poika siis paljasti asian tuossa viime syksynä, oli silloin 15  ja nyt on 16. Kuulemma paino tippui hartioilta, no nyt se paino on minun hartioillani sitten. Olen käynyt edesmenneen mieheni haudalla miettimässä , olisiko näin tapahtunut jos mies olisi ollut pidempään pojan elämässä? Menetimme siis  hänet kun poika oli 9. Enkä ole uutta miestä ottanut.

ap

Sinä olet vain aivopesty siihen, että asioiden olisi oltava jollain "normaalilla" tavalla. Mitään normaalia ei oikeasti edes ole, on vain tottumuksia; luullaan, että asioiden on oltava jollain tietyllä tavalla sen perusteella esim. että ne on aina ennenkin näin olleet. Kannattaa sellainenkin ottaa huomioon, että luulet heteroutta ainoaksi oikeaksi/hyväksyttäväksi sillä perusteella, koska lähes kaikki muutkin ovat heteroita. On siis kuuluttava siihen joukkoon, mihin myös enemmistö.

Tottumukset ja enemmistöön kuuluminen ovat tyhmiä perusteita asioille. Hieman yksinkertaiset tai jollain tapaa asioita kunnolla ajattelemattomat ihmiset vetoavat noihin tottumus- ja joukkoon kuulumis -juttuihin. Älyä vaatii kyetä kyseenalaistamaan sitä, mitä yleisesti luullaan jotenkin "todeksi".

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä tuo alaikäisen muka homous kun kiki alkaa toimia sillai vasta 13-14 vuotiaana ja jokin seukkaaminen jo myöhemmin ja tytötkin oli ala-asteella vielä kavereita ja taas pojatkin toisaalta.

Tiesin jo kuusivuotiaana viehättyväni kummastakin sukupuolesta "sillai". Mitenkään en osannut näitä tuntemuksia nimetä, se vain oli niin ja on tänä päivänäkin.

Ystäväni tiesi homoutensa vielä aiemmin.

Eivät ne olleet silloin vielä suoraan seksuaalisia tuntemuksia vaan enemmän romanttisia, sävy kuitenkin aina aivan erilainen kuin tunteet ystäviä kohtaan.

N32

se ei kuulu sulle milläänlailla ketä hän suutelee tai mitään,meinaatko olla jaloista pitämässä kiinni!

Se on aivan yksityisasia,se ei kuulu sulle milläänlailla. Ole onnellinen että sulla on lapsi ja että hän on terve!

Juuri katsoin ohjelman jossa kaksi lasta sairastaa samaa harvinaista sairautta ja joissa ei välttämättä elä edes kolmevuotiaaksi!

Ap, katsohan peiliin ja mieti, millainen ihminen ja äiti olet, kun näin lohduttoman typeriä aloituksia teet!

Homoseksuaalisuus on poistettu rikoslaista vuonna 1971, eikä se ole koskaan ollut sairaus, vaikka tautiluokitukseen onkin kuulunut jostain ihmesyystä Suomessa vuoteen 1981.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä tuo alaikäisen muka homous kun kiki alkaa toimia sillai vasta 13-14 vuotiaana ja jokin seukkaaminen jo myöhemmin ja tytötkin oli ala-asteella vielä kavereita ja taas pojatkin toisaalta.

Minä ihastuin poikaan jo päiväkoti-ikäisenä, seuraavan kerran eskarilaisena, kun oltiin pusuhippaa. Ja olen tyttö. Menkat tuli vasta 12v.

On tietenkin! Suljet lapsesi komeroon vaikkapa 20 tai 30 vuodeksi. Eiköhän se siinä ajassa opi tavoille.