Erilaisuus parisuhteessa. Hyvästä vai pahasta?

Olen dominoiva ja tyttöystäväni on alistuva. Erilaisuus on tässä asiassa välttämätön asia, sillä muuten meillä ei olisi hyvää seksiä.

Toisaalta olemme samanlaisia siinä, että seksi ja fyysinen läheisyys on molemmille todella tärkeää. Se on välttämätön asia myös.

Up

Puolisoni sisustaa ja hamstraa tavaraa, sitten myy niitä kirppiksellä. Koko ajan joku paketti tulossa tai menossa.

Minun maallinen omaisuus mahtuu selkäreppuun.

Puolisoni on ylisosiaalinen, hänellä tarve päästä ihmisten ilmoille. Itse viihdyn parhaiten yksin tai kaksin.

Puolisoni tykkää ottaa nyrkkiä peppuun, minulla taas exit only.

Kimpassa jo melkein 20v. Hyvin mennyt ja menee edelleen.

Olen ajattelija ja pohdiskelija, mietin kaikista asioista jopa liian paljon ja monimutkaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, mietin montaa asiaa yhtä aikaa, rakentelen kauaskantoisia ja mutkikkaita suunnitelmia ja elän aika paljon tulevaisuudessa ja mielikuvissa. Siitä syystä mun on usein vaikea saada aloitettua mitään ja kaikki jää viime tippaan tai myöhäiseksi. Hieron suunnitelmia, mutta en pane toimeksi. 

Puolisoni taas on erittäin maanläheinen ja realistinen sekä konkretiaan taipuvainen. Hän tarttuu käsillä olevaan tehtävään ja suorittaa sen jollain ensimmäiseksi mieleen tulevalla tavalla sen enempää miettimättä. 

Joissain asioissa tämä toimii mainiosti. Puoliso on se, joka potkii minut liikkeelle, niin että saan jotain aloitettua ja lopulta valmiiksikin. Minä taas havaitsen hänen tavoissaan toimia puutteita ja osaan esittää parannusehdotuksia. Parhaimmillaan täydennämme toisiamme aika mallikkaasti. 

Kääntöpuolena on, että ajatusmaailmamme ovat varsin kaukana toisistaan ja kommunikaatio tökkii. Mun on vaikea selittää puolisolle miksi hänen tapansa tehdä jotakin on hölmö, että miksi kannattaisi miettiä asia toisin, ilman, että hän loukkaantuu. Vaikka koetan asiallisesti ja perustellen selittää, niin hän ei välttämättä huomaa perimmäistä taka-ajatustani eikä saa täysin kiinni tarkoitusperistäni, ja voi kokea tällaisen neuvomisen myös itseensä kohdistuvana arvosteluna ja aliarvostuksena, kokea huonommuutta ja minun olevan jotenkin ylimelinen pätijä. Hän puolestaan ei osaa selventää minulle kysyttäessä tai muutoin, miksi haluaa tehdä jonkin asian tietyllä tapaa. Selitys on yleensä tasoa "koska se pitää tehdä niin" tai "näin on ennenkin tehty" tai "näin muutkin tekevät". Kun asiaan tai tapaan liittyy vahva arvotus siitä, että se on oikein ja muu on väärin, niin sitä on hankala haastaa.

Käytännön arjessa sitten vaihtelee, mikä strategia milloinkin on paras. Pahin sekamelska joskus syntyy, kun toinen alkaa paikkailla toisen tekemisiä puuttumalla jotenkin niihin.