Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko avionrikkojilla (siis avioeroajilla) jotain yhteisiä piirteitä?
Parisuhde ja avioero on vain teissä
08.01.2019 |
Terve aikuinen hämmästelee, miten aikuinen ihminen voi rakastaa yli kaiken sellaista, jolle kohta viestii vain lakimiehensä välityksellä.
Mä olen huomannut, että huono lapsuus (eli omien vanhempien avioero) nostaa selvästi avioeron riskiä. Oikeassa ydinperheessä kasvaneet harvemmin eroavat.
Myös perheen ainoat lapset eroavat herkemmin, koska heille on vierasta olla tilanteessa, jossa eivät ole "ainoana ykkösenä".
Avionrikkojille on tyypillistä puhua parisuhteesta ihan kuin se olisi joku kolmas osapuoli, joka tekee mitä tahtoo eikä asialle voi mitään.
Avionrikkojat eivät aina suostu näkemään todellisuutta, vaan avioituvat narsistin tai jonkun baarista löytämänsä juopon kanssa. Tämä yhdessä minä minä - persoonan kanssa on se syy, miksi avioeroajat ovat niin mielettömän riitaisia.
Sitten ovat nämä loppuun kuluneet (voih, lopettakaa tällainen selittely) seliselitykset kuten "kasvoimme erilleen" jne. Taisi unohtua, että avioliittoa pitää elää yhdessä.
Ihmisten pitäisi muistaa, että se mikä kelpaa tyttö- tai poikaystäväksi, ei välttämättä kelpaa vaimoksi tai aviomieheksi. Kunnolliset aviopuolisot ovat ihan eri tason porukkaa kuin vain sydänystävät.
Onneksi suuri osa suomalaisista aikuisista on kypsiä ja kykenee oikeaan avioliittoon. Tämä on hyvä, koska avioero- ja uusperheistä on kuultu jo ihan liian monta surullista uutisotsikkoa.
Kommentit (17)
Tosi moni eroaa syyttäen toista, näkemättä itsessään vikaa. Todistamistani eroista ylivoimaisesti suurin osa on tällaisia eroja. Tällaiset ihmiset siirtävät ongelmiaan vaan eteenpäin... Eivät käsittele niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ja exäni vanhemmat olivat naimisissa loppuunsa saakka.
Minä halusi eron. Koin suhteessa niin pahaa kylmyyttä ja halveksuntaa. Minulla oli paha olla ja itkin paljon yksikseni.
Ihastuin toiseen mieheen ja sitten vasta tajusin, että tästä huonosta suhteesta voi ja pitää lähteä pois. Vaikeaa oli kertoa läheisille ja tunsin häpeää. Erosta on nyt yli vuosi ja elämä on nyt ihanaa. Olen onnellinen.
Kenenkään ei pitä olla onneton vain siksi, että kulissit pysyy.
Kaikkea ei kuitenkaan voi ennustaa. Jos toinen haluaa muutosta, niin mitäpä se toinen asialle voi... "erillään kasvaminen" kuulostaa kyllä typerälle. Se kasvaminen on kuitenkin täysin oman valinnan tuotosta, pitkä prosessi ja sille voi halutessaan tehdä paljonkin. Tietysti tässäkin pätee sama: molempien on haluttava samaa ja sitouduttava siihen
Voin antaa itsestäni vähän tietoja, jos se auttais sinua löytämään enemmän yhteisiä piirteitä.
Sekä minun että ex-aviomieheni vanhemmat ovat edelleen yhdessä, ensimmäisessä ja ainoassa avioliitossa.
Meillä molemmilla on sisaruksia.
Kumpikaan meistä ei ole juoppo, ex-aviomieheni on jopa absolutisti, tapasimme ihan muualla, kuin viihteellä/ baarissa.
Yhteistä avioliittoelämää ennen eroa ehdimme elämään 17 vuotta. Se on sen verran pitkä aika, että kyllä, "kasvoimme erikseen". Ihmiset muuttuvat, näin pitääkin tapahtua. Ja välillä käy niin, että muutoksen suunta on erilainen. Silloin "kasvetaan erikseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja exäni vanhemmat olivat naimisissa loppuunsa saakka.
Minä halusi eron. Koin suhteessa niin pahaa kylmyyttä ja halveksuntaa. Minulla oli paha olla ja itkin paljon yksikseni.
Ihastuin toiseen mieheen ja sitten vasta tajusin, että tästä huonosta suhteesta voi ja pitää lähteä pois. Vaikeaa oli kertoa läheisille ja tunsin häpeää. Erosta on nyt yli vuosi ja elämä on nyt ihanaa. Olen onnellinen.
Kenenkään ei pitä olla onneton vain siksi, että kulissit pysyy.
Ainahan tuo alkuhuuma on ihanaa ja onnellista.
Jestas mitä lapsellista ja omahyväistä p**kaa AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi pitää luvata kuolemaan päättyvää yhteiselämää, jos ei ole mitään todellista aikomustakaan tähdätä siihen. Miksi avioitua ollenkaan, jos tietää jo sydämessään lähtevänsä heti kun kivat ajat loppuu...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja exäni vanhemmat olivat naimisissa loppuunsa saakka.
Minä halusi eron. Koin suhteessa niin pahaa kylmyyttä ja halveksuntaa. Minulla oli paha olla ja itkin paljon yksikseni.
Ihastuin toiseen mieheen ja sitten vasta tajusin, että tästä huonosta suhteesta voi ja pitää lähteä pois. Vaikeaa oli kertoa läheisille ja tunsin häpeää. Erosta on nyt yli vuosi ja elämä on nyt ihanaa. Olen onnellinen.
Kenenkään ei pitä olla onneton vain siksi, että kulissit pysyy.
Ainahan tuo alkuhuuma on ihanaa ja onnellista.
Niin, mutta kun suhde nuuttui sellaiseksi, että toinen muuttaa sohvalle nukkuun. Ei kerro syytä, ei suostu puhumaan mitään suhteeseen liittyvää. Karttaa seuraa ja istuu autotallissa yksin kaljottelemassa. Ei halua tehdä yhdessä mitään. Ei suostu edes halaamaan. Kun kysyy rakastako niin ei sano mitään.
Ei enää rakastanut. Sen tiedän, vaikka ei tuo myöntänyt. Ero ei liikuttanut miestä alkujärkytyksen jälkeen enää mitenkään, vaan hankki uuden naiset parissa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää luvata kuolemaan päättyvää yhteiselämää, jos ei ole mitään todellista aikomustakaan tähdätä siihen. Miksi avioitua ollenkaan, jos tietää jo sydämessään lähtevänsä heti kun kivat ajat loppuu...?
Läheskään kaikissa vihkikaavoissa ei ole tuota ”——kunnes kuolema teidät erottaa”-kohtaa tai vastaavaa.
Avioliitto on ainoastaan jutidinen sopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää luvata kuolemaan päättyvää yhteiselämää, jos ei ole mitään todellista aikomustakaan tähdätä siihen. Miksi avioitua ollenkaan, jos tietää jo sydämessään lähtevänsä heti kun kivat ajat loppuu...?
Läheskään kaikissa vihkikaavoissa ei ole tuota ”——kunnes kuolema teidät erottaa”-kohtaa tai vastaavaa.
Avioliitto on ainoastaan jutidinen sopimus.
Siksi toisekseen on i d i o o t t i m a i s t a tuollainen "sydämessään tietää"-viisastelu. Ei kukaan tavis tiedä sydämessään sen enempää tulevaisuuden tapahtumista, kuin siitä, millaisiin ratkaisuihin niiden edessä päätyy. Nämä kaikkitietäväiset palstajumalat tietysti ovat eri asia. He tehkööt niitä opillisesti ja moraalisesti täydellisiä koko elämän mittaisia ratkaisuita, joita ei tarvitse katua, perua tai korjata myöhemmissä vaiheissa.
Traumaattinen lapsuus. Itselleni oli tärkeää myös että nainen oli uskovainen, mikä osoittautui ainakin omassa tapauksessani Virheeksi. Erotaaan ja sen jälkeen seurustella kevyesti koska nuoruus jäi elämättä.
Ei se minulla vaan jäänyt, vaikka itsekin uskovainen olen. Muta avioliitto päättyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää luvata kuolemaan päättyvää yhteiselämää, jos ei ole mitään todellista aikomustakaan tähdätä siihen. Miksi avioitua ollenkaan, jos tietää jo sydämessään lähtevänsä heti kun kivat ajat loppuu...?
Läheskään kaikissa vihkikaavoissa ei ole tuota ”——kunnes kuolema teidät erottaa”-kohtaa tai vastaavaa.
Avioliitto on ainoastaan jutidinen sopimus.Siksi toisekseen on i d i o o t t i m a i s t a tuollainen "sydämessään tietää"-viisastelu. Ei kukaan tavis tiedä sydämessään sen enempää tulevaisuuden tapahtumista, kuin siitä, millaisiin ratkaisuihin niiden edessä päätyy. Nämä kaikkitietäväiset palstajumalat tietysti ovat eri asia. He tehkööt niitä opillisesti ja moraalisesti täydellisiä koko elämän mittaisia ratkaisuita, joita ei tarvitse katua, perua tai korjata myöhemmissä vaiheissa.
Kyllä sen tietää, onko oma asenne se, että on ok lähteä lätkimään, vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää luvata kuolemaan päättyvää yhteiselämää, jos ei ole mitään todellista aikomustakaan tähdätä siihen. Miksi avioitua ollenkaan, jos tietää jo sydämessään lähtevänsä heti kun kivat ajat loppuu...?
Läheskään kaikissa vihkikaavoissa ei ole tuota ”——kunnes kuolema teidät erottaa”-kohtaa tai vastaavaa.
Avioliitto on ainoastaan jutidinen sopimus.Siksi toisekseen on i d i o o t t i m a i s t a tuollainen "sydämessään tietää"-viisastelu. Ei kukaan tavis tiedä sydämessään sen enempää tulevaisuuden tapahtumista, kuin siitä, millaisiin ratkaisuihin niiden edessä päätyy. Nämä kaikkitietäväiset palstajumalat tietysti ovat eri asia. He tehkööt niitä opillisesti ja moraalisesti täydellisiä koko elämän mittaisia ratkaisuita, joita ei tarvitse katua, perua tai korjata myöhemmissä vaiheissa.
Kyllä sen tietää, onko oma asenne se, että on ok lähteä lätkimään, vai ei.
Ei tiedä. Asennekin muuttuu joskus tosiasioiden edessä ja ihmisen aikuistuessa.
On ihan päätöntä ylipäänsä kuvitella, että pystyisi lupaamaan kenellekään loppuelämää yhdessä. Kaunis ajatus, mutta ei elämä toimi niin. Liitto kestää sen minkä kestää, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan itselle tai kumppanille. Parhaansa kannattaa toki yrittää ja olla kiitollinen ,jos kuuluu niihin harvoihin jotka saavat liittonsa toimimaan molempia tyydyttävästi hautaan saakka.
Alue: Aihe vapaa
Avioero on oikeasti todella kamala asia. Itse sen kokeneena, tiedän. Lasten takia kuitenkin yritämme vielä yli vuoden jälkeen erosta yhteenpaluuta. Oma taustani on keskiluokkainen ydinperhe, samoin mieheni (tai siis ex-mieheni, koska ero on virallinen). Kukaan ei toivottavasti eroa vitsillä.