Lue keskustelun säännöt.
Kysymys uusperheestä
02.01.2019 |
Oletko saanut uusperheen toimimaan oikeasti niin, että kaikilla on hyvä olla? Jos, niin miten? Mitkä olivat suurimmat ongelmat/ongelmasi? Tunsitko ulkopuolisuuden tunnetta esim suhteessa miehen ja hänen eksänsä yhteistä vanhemmuutta ja sen hoitamista kohtaan? Millainen merkitys exillä ja suhteella heihin on ollut perheenne rakennusvaiheessa ja nykyään? Kinnostaa tosi paljon kokemukset, kun mietin, onko minusta uusperheeseen vai ei.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmilla omia, yhteisiä ei ole eikä tule. Mellä ei ongelmia. Toki lapset ärsyttävät välillä, mutta niinhän ne ärsyttävät ydinperheessäkin.
Eksillä ei ole elämässämme mitään sijaa. Heidän kanssaan kommunikoidaan vain pakolliset vaihtopäivät. Heillä ei ole asiaa sanoa meille mitään muuta.
Tärkeimpänä on huomioida, että uusperhe ei sovi nipottajille. Pitää hyväksyä, että kaikki tiet vievät roomaan.
Toiseksi tärkeintä on, että miehen pitää kantaa vastuu lapsistaan. Miesten perisynti on tyrkätä lapset äitipuolen vastuulle. Tämä alkaa kuskata, viihdyttää, hoitaa ja siivoaa jäljet, ja kasvattaakin. Ja siitä seuraa pelkästään ongelmia. (Toki sama koskeenaistakin, mutta yleensä ongelma on näin päin - jos luet erokeskusteluita, niin moni nainen haluaa eron, koska mies on passiivinen. Näitä passiivisia miehiä on sitten vapailla markkinoilla). Eli selkeät pelisäännöt ennen yhteenmuuttoa, mitä tekee ja mitä ei.
Kenenkään elämä ei saa huonontua uusperhettä perustettaessa. Jos on ollut oma huone aiemmin, pitää olla jatkossakin. Ja tilaa tarvitaan enemmän kuin uusperheessä. Jokaiselle oma soppi.
Ja lopuksi: uusperheessä parisuhteen on tultava ensin. Mikään muu ei liimaa pariskuntaa yhteen. Tämä ei tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi huolta, vaan priorisointia.
Suurin ongelmamme meillä on se, että lapsillammeon erilaiset elintasot. Miehen lapsilla on mcbookprot, hilfigerit ja mopot. Yritämme pitää lasten elintason samana meidän perheessäämme, mutta emmehän mahda exille mitään, eikä tarvitsekaan mahtaa.