Lue keskustelun säännöt.
Mikä on dissosiaavinen häiriö? Tietääkö ihminen että se on itsellään???
01.01.2019 |
Tai mikä on sellainen trauma että semmoinen kehittyy?
Mä en itse koe että mulla olisi se, eikä kukaan tuttukaan.
Elän ihan normaalia yksinkertaista elämää. On mulla ns traumaattisia tapahtunut menneessä ja ne käsitellyt ja tiedän sekä hyväksyn ne osaksi mun mennyttä elämää. Koen ne nykyään ihan normaaliksi, minun elämässäni.
Lapsena se sattui mutta pääsin yli. Hymyilin ne pois.
Tuli vaan mieleen kun mulla tutkitaan onko mussa neuropuolella jotain "vikaa" niin lääkäri jossain sivulauseessa sanoi disson tutkin sitä netissä eikä se mun mielestä vaikuta siltä miltä musta tuntuu??
Mutta enhän minä lääkäri ole, ehkä ne tietää paremmin kuin minä itse.
Sori Sekavaa mulla on uusi puhelin.
Kommentit (16)
No siis mua kiusattiin koulussa eikä mulla ollut kavereita joten leikin eläinten kanssa. Jos joku kiusas niin hymyilin enkä välittänyt.
Koko opiskeluiän kesti sitä.
Minut otettiin helposti kohteeksi koska mulla on add&autismi.
Nykyään jos joku kiusaa niin vaihdan kaveripiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se piti sanomani että se kiusaaminen siis oli minulle arkipäivää. Ei mitenkän traumaattista, tuo traumaattinen sana tuli lääkärin suusta.
Minä pidin kiusaajia kavereina kun välillä leikittiin ja sit taas kiusattiin, mutta en antanut häiritä. Totuin siihen hommaan.
Kyllähän se mietitytti miksi minä, mutta totuin.
Ei se tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömän traumaattiselta.. hmm.
Ei sitä välttämättä itse tiedä, se on tavallaan siinä pointtikin, että pystyäkseen elämään näennäisen normaalia elämää katkaisee tiedostamatta yhteydet tunteisiinsa ja ajatuksiinsa, koska ne ovat liian sietämättömiä koettaviksi. Yleensä jossain vaiheessa tuosta johtuen tulee masennusta/ahdistusta/keskittymishäiriöitä/jatkuvia selittämättömiä kipuja/fyysisiä oireita.
Kieltämättä kuulostaa siltä että dissosiaatiota voi olla eikä se sulje pois neurologisia häiriöitä, erityisesti kuvaamasi tottuminen, tunnereaktioiden puute voi viitata dissosiaation käyttöön liittyen koulukiusaamiseen ja tällöin voi olla mahdollista että on kehittynyt jonkinasteinen dissosiatiivinen häiriö, eikä sitä välttämättä tunnista itse. Lääkäri selvittää asian ja jos tällaisesta on kyse, niin saat kyllä tarvittaessa siihen hoidon.
Okei. Ehkä mä sit oon sekopää. Isä oli oikeassa.
En haluaisi olla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en osaa itseäni ilmaista. Tälleen jälkikäteen tulee mielee mite ois voinu paremmkn aSiasta kertoa. Sori
Tuo että "hymyilin" oli siis ulkopuolisille koska en halunnut näyttää kellekkään perheenjäsenelle epäonnistumistani kAveririntamalla. Koska isosiskoni kuului cooleihin tyyppeihin.
Kyllähän se pahalta tuntuu kun kiusataan ja ei kuulu porukkaan mutta mulla oli mielikuvitus sekä mun mielestäoli parempi että mua kiusataan kuin että muita.
Äääh en osaa selittäää.
Nykyään ei ole vaikea näyttää tunteita.
_ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dissosiatiivinen, ei dissosiaavinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei ainakaan ikinä auennut mitä toi disso tarkoittaa vaikka sitä diagnoosien joukkoon laitettiinki. Nyt vuosia myöhemmin tuo diagnoosi vaihtui neurologiseksi sairaudeksi. Että näinkin voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ainakaan ikinä auennut mitä toi disso tarkoittaa vaikka sitä diagnoosien joukkoon laitettiinki. Nyt vuosia myöhemmin tuo diagnoosi vaihtui neurologiseksi sairaudeksi. Että näinkin voi mennä.
Eli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kuulostaa siltä että dissosiaatiota voi olla eikä se sulje pois neurologisia häiriöitä, erityisesti kuvaamasi tottuminen, tunnereaktioiden puute voi viitata dissosiaation käyttöön liittyen koulukiusaamiseen ja tällöin voi olla mahdollista että on kehittynyt jonkinasteinen dissosiatiivinen häiriö, eikä sitä välttämättä tunnista itse. Lääkäri selvittää asian ja jos tällaisesta on kyse, niin saat kyllä tarvittaessa siihen hoidon.
Sinä varmaan osaat myös kertoa, mitä tuo hoito käytännössä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kuulostaa siltä että dissosiaatiota voi olla eikä se sulje pois neurologisia häiriöitä, erityisesti kuvaamasi tottuminen, tunnereaktioiden puute voi viitata dissosiaation käyttöön liittyen koulukiusaamiseen ja tällöin voi olla mahdollista että on kehittynyt jonkinasteinen dissosiatiivinen häiriö, eikä sitä välttämättä tunnista itse. Lääkäri selvittää asian ja jos tällaisesta on kyse, niin saat kyllä tarvittaessa siihen hoidon.
Sinä varmaan osaat myös kertoa, mitä tuo hoito käytännössä on?
sähköhoitoahan se käytännössä on
Ehkä se on tuo "hymyilin ne pois"-kohta mikä paljastaa sulla olevan piileviä lokeroita.