En kehtaisi palata lomalta töihin, tämän näköisenä.

Sitä luulisi, että lomalta palaisi virkeänä ja levänneen näköisenä töihin, mutta kaikkea muuta. Uin niin syvissä vesissä, että pelkään vajoavani, toisaalta sehän toisi helpotuksen kuten nukkuminen jota harrastanut n.9h yöunien lisäksi. Koko joululoma ollut enemmän tai vähemmän vääntöä lasten kanssa ja miehen kanssa siinä pisteessä etten viitsi edes aloittaa, olen itkenyt päivittäin, tänään viimeksi ja pari päivää sitten useampaan kertaan. Näkisitte silmänaluseni ja ylipäänsä silmäni, karmeat. Olen pohjattoman, loputtoman surullinen, ahdistunut, katkera, pettynyt ja ties mitä.
Ja sitten töissä kaikki kyselevät niin pirteinä ja hyvää tarkoittavina miten loma ja joulu meni. Tähän asti kyennyt esittämään suht normaalia ja pitämään työmaskin ja roolin yllä, mutta nyt en tiedä. Lomaa edeltävällä viikolla kyllä prakasin hetkeksi työkaverin selostaessa aamun ohjelmasta joka meni ihan ohi minulta ja aloin itkemään, sain vedettyä itkun takaisin sekunneissa ja todettua että vähän huono aamu (miehen kanssa riitaa), mutta kyllä tämä tästä. Olen niin loppu enkä näe valoa tässä missään, erokaan ei oikein tule kyseeseen.
Väsyttää. Haluaisin vain pois tästä kaikesta.