Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys parisuhteessa
30.12.2018 |
Miten lähteä korjaamaan parisuhdetta, jossa toinen osapuoli on todella yksinäinen?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Miettiä ensin miksi vain toinen kokee yksinäisyyttä. Jatko riippuu tästä sitten mitä tehdä vai voiko tehdä mitään.
Yksinäinen osapuoli (eli minä), on kotona vauvan kanssa.
Toinen osapuoli on saanut jatkaa elämäänsä aivan kuin ennenkin.
Tietysti omaa tyhmyyttä, kun en ole sanonut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se vauva-aika on enemmän äidin ja lapsen symbioosi. Ja eihän siinä vaiheessa miestä paljon tarvita.
Vaunulenkeille voi miehen joskus laittaa että voi ite vaikka ottaa nokoset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vauva-aika on enemmän äidin ja lapsen symbioosi. Ja eihän siinä vaiheessa miestä paljon tarvita.
Vaunulenkeille voi miehen joskus laittaa että voi ite vaikka ottaa nokoset.
En minä nokosia kaipaa, kaipaisin hetkeksi seuraa aikuisesta ihmisestä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vauva-aika on enemmän äidin ja lapsen symbioosi. Ja eihän siinä vaiheessa miestä paljon tarvita.
Vaunulenkeille voi miehen joskus laittaa että voi ite vaikka ottaa nokoset.
En minä nokosia kaipaa, kaipaisin hetkeksi seuraa aikuisesta ihmisestä. :(
Onhan niitä äiti-lapsi kerhoja, menkää sellaisiin. Siellä on seuraa.
Ja molemmille sitten kun lapsi pystyy osallistumaan.
Nyt sä valitat ihan turhasta.
Muista elämän reaaliteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vauva-aika on enemmän äidin ja lapsen symbioosi. Ja eihän siinä vaiheessa miestä paljon tarvita.
Vaunulenkeille voi miehen joskus laittaa että voi ite vaikka ottaa nokoset.
En minä nokosia kaipaa, kaipaisin hetkeksi seuraa aikuisesta ihmisestä. :(
Onhan niitä äiti-lapsi kerhoja, menkää sellaisiin. Siellä on seuraa.
Ja molemmille sitten kun lapsi pystyy osallistumaan.
En m
Eli on liikaa vaatia omalta puolisolta edes tunti viikossa yhteistä aikaa? :( olisin onnellinen vaikka yhdessä saunassa käymisestä, kaupassa käymisestä, ihan mistä vaan :(
Miehet eivät puhu mitään, urahtelevat vain jotain epämääräistä. Tietysti siinä tuntee yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain on vialla, jos ei ihminen viihdy edes tuntia viikossa oman perheensä seurassa. Lähtisin rauhallisesti keskustelemaan, miksi näin on.
Mitä teitte yhdessä ennen vauvaa. Mikä syy ettei sama jatku? Kaipaatko siis vai miehesi seuraa vai muutakin aikuisseuraa? Missä ystävät, sukusi? Missä miehesi sitten viettää aikaansa, kun ei ole kanssasi ja miksi ei halua olla perheen kanssa. Kysy ja sopikaa yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain on vialla, jos ei ihminen viihdy edes tuntia viikossa oman perheensä seurassa. Lähtisin rauhallisesti keskustelemaan, miksi näin on.
Lapsensa kanssa viettää hetken iltaisin kun tulee kotiin, mutta minä olen hänelle kuin näkymätön haamu
Kyllä mä kysyisin mieheltä että onko sitoutunut perheeseensä? Kyllä meillä mies on kotona vapaa-ajastansa suurimman osan. Se kokee joskus yksinäisyyttä kun mä tykkäisin lasten nukkumaan menon jälkeen vaan katsoo telkkua ja menen nukkumaan paljon aikaisemmin kuin se, mutta ollaan sovittu että vähintään yhtenä iltana viikossa jutellaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sellaista se on! Mulla ei ole elämässä omia vanhempia eikä appivanhempia (eikä muuta sukua, huonot suvut molemmilla) eli en saa lastenhoitoapua mistään ikinä. Nyt olen ollut vauvan kanssa kotona 9kk ja on ollut monta viikkoa putkeen etten ole puhunut kellekään aikuiselle. Olen muuttanut n. 1,5v sitten tähän uuteen kaupunkiin enkä tunne ketään eikä ole ystäviä.
Muttatiesin tän jo ennen vauvan tuloa että ei ole ystävää, ei ole omaa äitiä, ei ole anoppia joillevoisi soittaa ja jutella. Kun päättää pärjätä itse niin pärjää!
Esim tälläviikolla olen sanonut vain kaupantädille ja kirjastontädille ”moi”. Siinä aikuisseura :)
No, nyt kun sinusta alkaa tuntia yksinäiseltä, niin kerro se puolisollesi.
Pyydä, että auttaa sinua. Kerro että oket väsynyt ja yksinäinen, että miten voisitte yhdessä auttaa... tehdä yhdessä. Tehdä tuttavien kanssa. Sinä johonkin kavereitten sukulaisten kanssa tai harrastamaan. Kerro. Tule esiin. Kerro sekin mikä onnisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen juuri kirjaa Hytti nro6.
Täällä on kenties sarkasmia...” En ole avioliitossa, koska viihdyn ihmisten kanssa. Ajattelen niin kuin Tšehovi. Jos rakastat yksinäisyyttä menen naimisiin.”
Toisaalta tuossa on se totuus, että siellä avioliitossakin pitää myös itse panostaa ja tehdä sen yhteyden eteen ja tehdä muiden yhteyksien eteen hommia. Kun huomaa, että on yksin tai yksinäinen, niin sitten rupeaa siinä kohtaa tekemään asialle jotakin. Aina voi aloittaa alusta.
Voin ottaa yhteyksiä. Puolisonkin kanssa voi aloittaa tekemään sitä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sä valitat ihan turhasta.
Muista elämän reaaliteetit.
Saa valittaa. Tietää, että on parannettavaa. Kerro miehellesi, että apuja Nyt tarvitset ja toivot häneltä yhteisiä hetkiä. Varmaan ihan tavallista juttuja, mutta ne pitää vaan jaksaa tuoda julki.
Miksi et mene saunaan samaan aikaan kuin mies? Miksi käytte erikseen kaupassa?
Alue: Aihe vapaa
Miettiä ensin miksi vain toinen kokee yksinäisyyttä. Jatko riippuu tästä sitten mitä tehdä vai voiko tehdä mitään.