Millainen on parisuhde, jossa tärkeintä ei ole kumppanuus ja arjen jakaminen?

Varmaan sellainen missä intohimo on tärkeämpää.

Tasainen tappava parisuhde vie fyysisen halun.

Tuppaa olemaan joko tai. Itse en halua elää suhteessa missä toinen tuntuu kaverilta.

Intohimoinen, intiimi, stimuloiva sekä fyysisesti että henkisesti?

Omasta kokemuksesta: toisen itsenäisyyden kunnioittaminen, läheisyys ja erotiikka, hauskanpito ja nauraminen, yhteiset arvot ja intohimot, hyväntahtoisuus ja se, ettei tee oletuksia toisesta vaan ottaa kaiken hyvän vastaan lahjana.

Itse en ole koskaan keksinyt, miksi pitäisi jakaa arki toisen kanssa ihan kokonaan. Olen sen pari kertaa tehnyt, ja se onnistui ihan ok, mutta ei suhde siitä mitenkään mielestäni parantunut.

Voi perustua ihan taloudellisiin asioihin. Vaikka ei sitä nuorempana tajunnut ollenkaan.Pieni tykkääminen on taustalla plussaa.

Jännitykselle ja arvaamattomuudelle, joka on toisille ja toisissa elämänvaiheissa tärkeää. Joillekin niin paljon, että haetaan sitten sivusuhde, kun oma arki on ennustettavan hyvää.

Toinen vaihtoehto on, että velvollisuuksille. Esim nainen on ottanut koko talouden pyörittämisen roolin. Sekin helposti johtaa sivusuhteeseen.

Meillä oli miehen kanssa hyvä arki. Toisella naisella kaikenhoito-hanskat ja kotona peruskiltti mies joka ei saanut edes vauvaansa pidellä ilman lupaa. Nainen lähti kunnon valloittajana hakemaan vahvemman perheenisän mallia meidän perheen sisältä ja tarjoamaan säihkettä ja säpinää työpäiviin. Perusarkeen tottunut mies otti kipinöivät silmäniskut iloisena yllätyksenä. Seuraus: Meilläkin on nyt jännittävä arki, kun kumppanuus laitettiin koetukselle. Jokainen päivä on uusi seikkailu luottamuksen rakentamisessa. En suosittele. 

Millainen on hyvä parisuhde, sitä en sitten tiedäkään. Minulle on sanottu, että meillä ei lopulta sellainen ollut kun mahtui kolmas väliin. Muistaen huomauttaa, että "luulin kyllä aina että olitte unelmapari". Niin minäkin.

Mille asioille rakentuu?

Toisen arvostaminen ja huomioiminen joka kerta kun tavataan, yhteiseen tekemiseen panostamiseen, ei kanneta omia pikku harmeja mukaan suhteeseen vaan käsitellään ne itse, kun on omaa aikaa riittävästi panostaa yhteiseen aikaan ihan eri tavalla. Toisesta ei tule sitä arkea ja tapaa ja tylsyyttä.

Tämä toimii meillä koska kumpikaan ei halua lapsia, ei yhteistä osoitetta eikä edes yhteistä kaveripiiriä. Ehkä olemme itsekkäitä paskoja kun haluamme rusinat pullasta, mutta toimii meillä :D

Nähdään muutaman kerran viikossa, käydään harrastamassa tai leffassa tai kaljalla, kokkaillaan ja harrastetaan pervoa seksiä. Periaatteessa ikuinen ihana seurusteluvaihe, jossa toisesta oppii koko ajan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sellainen missä intohimo on tärkeämpää.

Tasainen tappava parisuhde vie fyysisen halun.

Tuppaa olemaan joko tai. Itse en halua elää suhteessa missä toinen tuntuu kaverilta.

Kuinka pitkään suhteesi yleensä kestävät? Monesko suhde on menossa?

Vierailija kirjoitti:

Nähdään muutaman kerran viikossa, käydään harrastamassa tai leffassa tai kaljalla, kokkaillaan ja harrastetaan pervoa seksiä. Periaatteessa ikuinen ihana seurusteluvaihe, jossa toisesta oppii koko ajan lisää.

Meillä tehdään näin, vaikka on jo pari vuotta asuttukin yhdessä, ollaankohan jotenkin viallisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdään muutaman kerran viikossa, käydään harrastamassa tai leffassa tai kaljalla, kokkaillaan ja harrastetaan pervoa seksiä. Periaatteessa ikuinen ihana seurusteluvaihe, jossa toisesta oppii koko ajan lisää.

Meillä tehdään näin, vaikka on jo pari vuotta asuttukin yhdessä, ollaankohan jotenkin viallisia?

Asutte yhdessä mutta näette vain muutaman kerran viikossa ettekä esimerkiksi neuvottele kotitöistä tai sisustusratkaisuista? Aika erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Mille asioille rakentuu?

Toisen arvostaminen ja huomioiminen joka kerta kun tavataan, yhteiseen tekemiseen panostamiseen, ei kanneta omia pikku harmeja mukaan suhteeseen vaan käsitellään ne itse, kun on omaa aikaa riittävästi panostaa yhteiseen aikaan ihan eri tavalla. Toisesta ei tule sitä arkea ja tapaa ja tylsyyttä.

Tämä toimii meillä koska kumpikaan ei halua lapsia, ei yhteistä osoitetta eikä edes yhteistä kaveripiiriä. Ehkä olemme itsekkäitä paskoja kun haluamme rusinat pullasta, mutta toimii meillä :D

Nimenomaan rusinat pullasta -suhde on paras! Meillä käytetään myös tätä ilmaisua.

Itse en kerta kaikkiaan jaksa olla hyvä kumppani, jos toista täytyy nähdä ihan koko ajan.

Mulle tärkein parisuhteessa on fyysisyys, seksi ja halailu, hipsuttelu, hieronta eli ne asiat jotka on vain parisuhteessa, ei ystävyyssuhteissa.

Kumppanuus on joo tärkeää ja se että arjen asiat jaetaan tasapuolisesti. Mutta fyysisyys, halu ja rakkaus on ykkösenä ehdottomasti.

Täytyy olla monenlaista yhteyttä että rakkaus pysyy. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mun arkeni on varsin tavanomaista eikä siinä ole mitään jaettavaa sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan. Aamulla sängystä ylös, suihkuun, töihin, päivä töissä, töiden jälkeen joko suoraan tai kodin kautta harrastuksiin tai ystäviä tapaamaan, illalla telkkarin katselua tai lukemista sekä jotain pientä iltapalaa ja lopuksi nukkumaan. Sama toistuu seuraavana päivänä. Lauantaina aamupäivällä viikkosiivous ja sen jälkeen olenkin vapaa tapaamaan miesystävääni. Tehdään jotain kumpaakiin kiinnostavaa yhdessä, käydään jossain esim leffassa, teatterissa tms, vietetään lauantain ja sunnuntain välinen yö jommankumman luona, sunnuntaina joko kokkaillaan yhdessä tai käydään ravintolassa syömässä. Sitten onkin viikonloppu ohi ja arki omissa kodeissa alkaa taas. Näin on menty jo 6 vuotta. Ei mun arjessani ole mitään sellaista, mihin tarvitsisin miehen osallistumista tai mikä edes olisi miehen mielestä niin ihanaa, että haluaisi joka päivä osallistua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mun arjessani ole mitään sellaista, mihin tarvitsisin miehen osallistumista tai mikä edes olisi miehen mielestä niin ihanaa, että haluaisi joka päivä osallistua. 

Hyvin sanottu!

Tuo, että käsittelee itse omat harminsa, on hyvin tärkeää. Toisen kuormittaminen on epäreilua.

parasta on kyllä yhdessä mutta ilman lapsia. lapset muuttaa koko elämän - heidän alttarikseen. ei ja ei ei ei

isä

Ollaan aika itsenäisiä eikä joka viikko edes samassa maassa. Omaa aikaa on paljon, ja kumpikin hoitaa omat tiskinsä ja laskunsa. Mutta se yhteinen aika on melkein aina laatuaikaa, ja toista ehtii myös ikävöidä.

Vierailija kirjoitti:

parasta on kyllä yhdessä mutta ilman lapsia. lapset muuttaa koko elämän - heidän alttarikseen. ei ja ei ei ei

isä

Joo, lapset eivät lisää ainakaan parisuhdeonnea, se on selvä.