Miksi toiset ei jaksa mitään ja toisilla on energiaa vaikka mihin?

Siis sulla on reipas ja iloinen läheinen, jota haluat lytätä? Kyllä kateutta maan päällä riittää! Hyvää joulua kuitenkin.

Yleensä kukaan aikuinen ihminen ei tottele tuttujen käskyjä.

Oikeanlainen ravinto, liikunta ja riittävä uni. Niillä pääsee pitkälle.

En ole ystävä, vaan noissa samoissa vapaaehtoisharrastuspiireissä. Olen ihan huolissani, sillä kun tällä on energiaa, muut alkavat kasata hommia hänelle, vedoten siihen, että itsellä on työ yms. ja unohtavat, että töissähänä tämäkin on. Hänen kanssaan on kuitenkin vaikea ystävystyä, tuntuu haluavan pitää harrastukset harrastuksina. Ehkä  ilmaisin aloituksen huonosti, pitäisikö häntä neuvoa sanomaan välillä ei? 

Tuollainen on elämää parhaimmillaan. Siinä tuntee elävänsä. Jos asioilla on jokin merkitys ja niistä nauttii, niin siitä saa sen virtapiikin jonka avulla jaksaa.

Terveellinen ja kuitupitoinen ja ravinteikas ruoka voi myös olla syynä. Ne ovat ihan mieletöntä polttoainetta kun syö oikein. Sitä ei voi ymmärtää jos ei ole kokeillut.

Mitä enemmän ihmisellä on elämässään rikkautta eli asioita joista nauttii, sitä enemmän hän jaksaa.

Toiset eivät valitettavasti ikinä opi nauttimaan siitä etuoikeudesta että saavat nousta töihin joka aamu.

Ihmisillä on synnynnäisesti l. luontaisesti erilaisia energiatasoja, Toisilla sitä virtaa vain riittää, toisilla ei.

Lisäksi on elämän kolhut, kuten sairaudet, työttömyys, ero, kiusaaminen jne., jotka syövät ihan valtavasti sitä energiaa, minkä ihminen muuten voisi kohdistaa ja käyttää positiivisiin asioihin. Tässäkin asiassa toiset ovat herkempiä kuin toiset. Henkinen ja fyysinen olo eivätolo erillisiäasioita. Kun mieli on myllerryksessä tai maassa, energiaa ja varsinkaan keskittymiskykyä ei vain riitä kaikenlaisiin asioihin.

Älä puutu toisten elämään, älä neuvo äläkä arvioi.

Mutta olen ollut tuo ekassa viedtissä kuvattu henkilö, joka teki kahta tai kolmea kunnianhimoista työtä yhtä aikaa, hoiti pitkäaikaissairasta erityislasta ja rakensti leskiäidilleen talon. Sitä jaksoi sellaisen 15 vuotta, ja jaksoi hyvinkin ja iloisena, osin myös siksi, että mitään vaihtoehtojahan ei ollut. Kuitenkin voin kertoa, että kun lapsi lopulta tuli kotoamuuttoikään, ja leskiäitikuoli pois ja töitäkin oli enää kaksi, energiaa ei vapautunut mistään eikä mihinkään. Minut on puristettu loppuun ja koska sitä on jatkunut niin pitkään, en usko enää koskaan palautuvani.

Olen huomannut, että kun itselläni on edes joku asia hyvin elämässä, jaksan jo paljon. Tai siis ainahan jotain on hyvin, mutta välillä puuttuu raha, työ, rakkaus ja terveys. Kun on näistä edes jotain, jaksaa muutakin.

Olen pätkätöissä ja palkka on huono, mutta jo se tuo sen verran turvaa ja mahdollisuuksia, että henki kulkee paremmin. Muulloin ei ja työttömyyttä on kuitenkin enemmän kuin töitä. Töissä ollessa säästän alle 2000 e:n palkastani pahempien päivien varalle, mutta silti on helpompaa.

Haluaisin niin olla tuollainen! Mutta olen vain väsynyt, vetämätön ja turhautunut kun en jaksa tehdä kaikkia haluamiani asioita. Yritän liikkua vähintään 20min joka päivä (eli joskus se on 20min, joskus 3h /pv), panostan syömisiin ja olen käynyt tarkistuttamassa veriarvot, mutta en keksi miten jaksaisin paremmin. Ei väliä nukunko 3h vai 9h, olen aivan yhtä väsynyt aina. Liikunta väsyttää, syöminen väsyttää, työ väsyttää, harrastukset väsyttää.. Jopa nukkuminen väsyttää! Ääh. Elämä on ihanaa ja haluaisin ottaa siitä kaiken ilon irti!