Kolmas lapsi isolla ikäerolla, kokemuksia?

Meillä vain 2 lasta, ikäeroa 8v 4kk. Vanhempi tyttö, kuopus poika. Sitä samaa lapsiperheen arkea elettiin ekat 4 vuotta, sitten tytölle tuli jo vähän eri menot. Nyt ovat siis 16v ja 8v. Poika palvoo siskoaan, joka välillä suostuu leikkimään jotain veljensä kanssa. Hoitoapua on kyllä ollut eli nyt on päästy esim. miehen kanssa illalla syömään, kun isompi katsoo pienempää. Pakosti isolla ikäerolla perhe hieman jossain vaiheessa eriytyy, kun pienemmän kanssa ei voi mennä uimahalliin, laskettelurinteeseen, teatteriin... Itse olin 40v, kun kuopus syntyi. Hyvin on jaksettu!

Kuten kaikessa, tässäkin on omat hyvät ja huonot puolensa. Itselläni on lapset samoin, kaksi lyhyellä ikäerolla ja sitten n. kuusi vuotta ikäeroa nuorimpaan.

Vauva ja taaperoaika olivat ihania. Pikkuinen oli kaikkien keskipiste, itse olin rento ja rauhallinen äiti. Mutta nyt kun vanhimmat ovat murrosikäisiä ja pikkusisarus on kokoajan heidän mielestään joko ärsyttävä, ylimääräinen tai tiellä, on tilanne oikeasti haastava. Teini kun ei paljon sanomisiaan mieti ja välillä nuorin saa sellaista tekstiä tai kohtelua että hirvittää. Asiasta on paljon puhuttu, mutta muistan omastakin nuoruudestani asioita, jotka vasta vanhempana tajusi tosi loukkaavaksi. Nuorin myös kärsii yksinäisyydestä toisin kun kaksi vanhinta sisarusta ovat aina olleet toistensa seurana niin hyvässä kuin pahassa. Jossain mielessä jo odotan aikaa kun vanhimmat muuttavat pois ja nuorin jää vielä kotiin.

Tiedän kuitenkin paljon perheitä, jossa se nuorin sisarus on kuitenkin taas sitten aikuisena oikein läheinen muiden sisarusten kanssa, joten ehkä tämä vaihe on vain kestettävä.

Kiitos paljon kommentoinneille ja laittakaa muutkin lisää kokemuksia jos löytyy. Myös äidilsi tuleminen nelikymppisenä hirvittää, joten siitä kuulisin mielelläni.

Yksi isoimmista huolistani on perheen eriytyminen. Olemme olleet tiivis porukka ja matkustaneet ja tehneet paljon yhdessä (hiihto, laskettelu, vaellus) ja vauvan tulo kiinnittää väistämättä toisen vanhemman kotiin/hotellille vauvan kanssa. Tätä suren niin paljon, että olen jopa miettinyt aborttia, vaikka tämä kommentti varmaan alapeukkuja kerääkin. Hormonit heittelevät ja mielialat niiden mukana. :/

Up

Mulla on isommat sisarukset (tuplat) 9 vuotta vanhemmat. Ei meillä ole koskaan ollut mitään yhteistä. Kun aloin ymmärtää jotain, he olivat äksyjä teinejä ja pian muuttivatkin pois kotoa. Siihen lisäksi väsyneet ja kriiseilevät vanhemmat...kaikista iltatähdistä ei tule "koko perheen lemmikkejä".

Jos osaat jakaa huomiota kaikille tasapuolisesti niin en näe mitään pahaa. Noissa tuppaa usein käymään niin että se nuorimmainen on oikea lellikki, jolle ei päde samat säännöt kuin vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon kommentoinneille ja laittakaa muutkin lisää kokemuksia jos löytyy. Myös äidilsi tuleminen nelikymppisenä hirvittää, joten siitä kuulisin mielelläni.

Yksi isoimmista huolistani on perheen eriytyminen. Olemme olleet tiivis porukka ja matkustaneet ja tehneet paljon yhdessä (hiihto, laskettelu, vaellus) ja vauvan tulo kiinnittää väistämättä toisen vanhemman kotiin/hotellille vauvan kanssa. Tätä suren niin paljon, että olen jopa miettinyt aborttia, vaikka tämä kommentti varmaan alapeukkuja kerääkin. Hormonit heittelevät ja mielialat niiden mukana. :/

Norskit ovat ratkaisseet noita pulmia.

https://varuste.net/tuotemerkin_tuotteet?_tuoteryhmaid=3204&_tuotemerkk…

Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla ja sitten 10 vuotta myöhemmin iltatähti (joka syntyi ollessani 43). Nuorin on nyt 4 v ja tähän saakka on kyllä saanut täysin nauttia koko perheen lemmikin roolista. Onneksi tämä nuorimmainen on perusluonteeltaan superkiltti ja hyväntahtoinen, muuten hänestä varmaan tulisi melkoinen tyranni tässä kaiken huomion keskipisteenä. 

Isommilla sisaruksilla on omat menonsa ja kaverinsa, mutta kotona ollessaan jaksavat kyllä loputtoman kärsivällisesti viettää aikaa pienimmän kanssa. Pienin palvoo sisaruksiaan ja hänellä on "omia juttuja" jokaisen heistä kanssa. 

Meillä perhe ei ole mielestäni eriytynyt iltatähden takia, pikemminkin päinvastoin. Teineillä ei välttämättä muuten olisi enää kamalasti intoa lähteä metsäretkille tai uimahalliin vanhempien kanssa, mutta kun nuorimmainenkin on mukana niin lähtevät usein kuitenkin, ainakin osa.

Ainoa, mikä surettaa tässä kuviossa on se, että yksi kerrallaan isommat lapset kohta muuttavat pois kotoa ja sitten lopulta nuorimmainen jää yksin meidän aikuisten kanssa. Lohduttaudun sillä, että sitten on varmaan kiva aina välillä mennä yökylään sisarusten luokse.

Lopuksi vielä äidiksi tulosta vanhemmalla iällä - ei tähän mennessä mitään huonoa sanottavaa. Leppoisaa ja rentoa, koen olevani nuorimmalle parempi äiti kuin muille aikoinaan ja päin vastoin kuin voisi kuvitella, jaksan enemmän ihmetellä elämän pieniä iloja, kiviä ja kantoja lapsen kanssa. Leikkipuistoissa en jaksa käydä samaan tapaan kuin aikaisempien lasten kanssa, mutta keksimme muuta kivaa tekemistä. Ainoastaan oma kuolevaisuus mietityttää, haluaisin olla mahdollisimman pitkään myös tämän nuorimmaisemme elämässä.

Onko normaalia kokea kovaa ahdistusta raskaudesta? Asia pyörii jatkuvasti mielessäni ja pelkään, että masennun - tein sitten niin tai näin. Myös parisuhteen kestävyys mietityttää, kun aloitetaan taas vaippa- ja kurahousuralli alusta :/ Pelkään silti, että katuisin aborttiakin. Kauhea tilanne.

Ap

Mieti hetki ennen isojen ratkaisuiden tekemistä. Asiat järjestyvät kyllä.

Up

Meidän isot olivat jo 15 ja 17 kun vauva syntyi. Eli käytännösä tämä nuorin on aina ollut kuin ainoa lapsi kun sisarukset olleet aina hänen silmissään aikuisia. Isoista sisaruista on ollut apua pienimmän kanssa mutta eivät he ole samalla tavalla läheisiä kuin jos olisivat kasvaneet, leikkineet ja nahistelleet yhdessä. Ap:n lapsilla ikäero on huomattavasti pienempi kuin meillä. Isommatkin ovat vielä lapsia ja tarvitsevat vanhempiensa huomiota. Toisaalta tarpeeksi isoja ymmärtämään että vauva sitoo aika paljon eikä voi tarpeineen odottaa. Varmaan on sekä haasteita että etuja sisarussuhteissa. Vanhempien ikä ei ole ongelma jos ei sitä sellaisena halua nähdä. Jos on ihan perusterve 40-v niin kyllä sen vauvan kanssa ihan hyvin jaksaa. Varmuutta ja kokemustakin on jo valmiiksi.

Mulla on ikäeroa 13 vuotta nuorimpaan siskoon ja meillä on aina ollut tosi läheiset välit, etenkin näin aikuisiällä. Ei se siitä ikäerosta riipu, millaiset välit sisarukseen muodostuu.

Onnea odotukseen! Minusta teidän tilanne on ihanteellinen. Osaa ottaa varmasti rennommin kuin ekojen kanssa ja isommista on hoitoapua.