Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen ihminen haluaisit olla, ja miksi et ole?
21.12.2018 |
Eli toisin sanoen millaista elämää eläisi unelma minäsi, ja miksi et elä sellaista elämää?
Kommentit (17)
Mitä suurempi ristiriita näiden kahden välillä on niin sitä mahdottomampi on olla aidosti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla rohkea ja spontaani, sellainen joka innostuu uusista asioista ja ihmisistä. Minua vaan hallitsee pelkotilat, ja niistä ei tunnu pääsevän ikinä eroon.
Haluaisin olla hoikka ja urheilullinen ja että voisin pitää juuri sellaisia vaatteita kuin haluan. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, joten olen syönyt itseni läskiksi ja pidän vaatteita jotka piilottavat läskini. Oma vika.
Unelma-minäni olisi parisuhteessa ja kasvattaisi lapset yhdessä miehen kanssa. Olen eronnut joten olen yksin lasten kanssa ja unelmaan ei ole enää mahdollista toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan olla aktiivinen, urheilullinen ja hyvännäköinen, mutta sairaus estää kuntoilun.
Haluaisin olla sosiaalisesti rohkea ja "suustani sujuva". No en ole kun olen ujo ja estynyt. Noh, olisin kai sitten vissiin liiankin mahtava tyyppi, jotain tasapainotusta on oltava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Tehdä jotain mihin on intohimo, ja siis työkseen
2. Tienata sen verran ettei tartte miettii rahaa
3. Et ois siivooja
4. Mies, jonka kanssa viihtyy ja tekee kaikkea yhdessä
vasta 5. ystäviä, koska koen olevani enemmän perhekeskeinen ku menevä tms joten paremmin sopii mies :D
6. myös jonkin verran saman henkisii ystäviä, kavereita tai tuttuja en niinkää kaipaa
ihan normaali elämä, mut ehkä eniten haluisin varmaa siis löytää kumppanin joskus, se on ikäänku lähtökohta kaikelle.
ja haluisin olla ihan mä itse. :D
Olen juuri se mitä haluankin olevani. Aika työ on ollut päästä tähän pisteeseen. Olen siis edelleen pienituloinen ja sinkku. Kaikenlaisia naisia tapailleena olen tullut tulokseen että olen huomattavasti onnellisempi yksin, bonuksena nuoret seksikumppanit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla kärsivällinen ja ahkera. Siksi en koska synti... Koitan taistella vastaan, mutta niin vaikeaa!
Haluaisin olla ahkera ja aikaansaava, mutta en ole. Olen laiska netti-addikti. Vituttaa ihan huolella se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisin olla ahkera ja kehittää itseäni, mennä elämässä eteenpäin. Haluaisin olla sosiaalinen ja sellainen ihminen, joka saa energiaa ihmisten kanssa olemisesta. Haluaisin osata myydä itseni (en itseäni), jotta saisin niitä töitä joita haluan. Haluaisin paremman itsekurin, liikkua enemmän ja pitää parempaa huolta itsestäni.
Sen sijaan olen laiska, masentunut, nettiriippuvainen, ahdistunut, miellyttämisen haluinen ja päättämätön. Omasta itsestä kaikki olisi kiinni.
-ap
Haluaisin olla rento, hauska, rauhallinen, vakaa, turvallinen ja rauhoittava toisillekin. Haluaisin olla tyyni ja tyytyväinen, onnellinen.
Olen etsivä, ahdistuva, herkkä, kiikkerä, intohimoinen, voimakastunteinen, syyllistyvä. Olen myös liian paljon ajatteleva, helposti ärtyvä (varsinkin maailman typeryydestä ja monen asian ja ihmisen toimimattomuudesta ja hitaudesta).
Miksi oon semmoinen kuin olen? Miksi en ole mitä haluaisin? En tiedä, mutta yritän kehittää itsessäni hihittelyn taitoa. Huonolla menestyksellä, toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla aika lailla sellainen kuin olen.
En ole mikään täydellinen, mutta järjestelmällisesti olen ruotinut itseäni jo vuosia. Tehnyt muutoksia ja yrittänyt hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa. Kirjoitan päiväkirjaa vähintään kerran viikossa ja tutkiskelen ajatteluani.
Vinkiksi: tehkää unelmakartta siitä mitä toivotte/tahdotte/millaisiksi haluatte. Ottakaa sieltä keskeinen asia, keskelle paperia, ja siitä kehämäisesti kuin kello kirjoittakaa asioita mitkä auttavat tuossa tavoitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä suurempi ristiriita näiden kahden välillä on niin sitä mahdottomampi on olla aidosti onnellinen.
Niinpä, mutta mikä avuksi ongelmaan? Niistä hulppeista haavekuvista irtipääsy auttaisi mutta ei tunnu onnistuvan.
Enpä viitsi alkaa julkifantasioimaan.
Unelmaminäni olisi ulospäinsuuntautuva ja sosiaalinen sekä pidetty. Miksi en ole sellainen? En tiedä, kai se on omaa syytä, koen etten vain osaa. Olen hyvin vetäytyvä ja hiljainen enkä saa minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin. Perhetausta vaikuttaa ehkä vähän, en altistunut lapsena sosiaalisille tilanteille kuin koulussa ja nekin kaverisuhteet sitten jossain vaiheessa alkaneen masennuksen takia lopahti kokonaan.