Miksi puhun jatkuvasti vihaisesti lapsilleni?

10 -vuotias tyttäreni kyselee jatkuvasti "miksi olet äiti vihainen?" Minulle on kehkeytynyt "kova" puhetyyli lapsilleni enkä osaa olla ns. pehmeä äiti. Okei, olen 2 lapsen yksinhuoltaja eikä isä ole kuvioissa juurikaan. Rakastan tietenkin lapsiani ja teen kaikki päätökseni epäitsekkäästi lasten eduksi. Silti tuntuu, että suoritan elämää jatkuvasti, en osaa olla oikeasti läsnä ja olen kireä. Etenkin tyttärelläni on jokin esiteiniasteinen kausi jo menossa ja hän käyttäytyy huonosti, kiukuttelee, ei tottele kun taas pojallani on hyvät käytöstavat huolimatta samanlaisesta kasvatuksesta. Tytär väistelee halausyrityksiäni ja tuntuu, että hän on minulle vihainen koko ajan. Vanhempi poika sen sijaan halailee ja pussailee ja kehuu minua maailman parhaaksi äidiksi. Saimme ajan perheneuvolaan ja toivon saavani sieltä apua väleihimme sekä tytön käytökseen. Osaako joku sanoa miten tästä jatkuvasta kireydestä pääsisi irti ja osaisi nauttia pienistä hetkistä? Miten tästä suorittamiskeskeisestä elämästä voi irrottautua? Jatkuva huono omatunto syö naista aika tavalla