Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut ihan hirveän naiivi ja tyhmä vielä joskus kolme vuotta sitten, siis 27-vuotiaana
17.12.2018 |
Perusluonteeltani voin olla vieläkin sellainen, että luulen, että ihmiset puhuu totta ja toisten sanaan voi luottaa. Mutta tää on täytynyt oikein koulia pois ja tietoisesti seurata, että en taas vahingossa niele jotain b:::shittiä. Ihmeen kauan meni kyllä sisäistää, että ihmisillä on aina omatkin tarkoitusperänsä ja välttelevät totuutta mukavuus- ja milloin mistäkin syystä. Itse kai yleensä vältän juuri valehtelua, koska mulle tulee siitä epämukava olo ja sellainen, että pääsen vähemmällä olemalla suora. Ehkä sen takia sitten en ole tajunnut, että monet valehtelee juuri samasta syystä kuin mä vältän valheita.
Kommentit (3)
Itselle on monesti tullut tilanteita, että on "pakko" luottaa johonkin ihmiseen. Oli se ammattilainen,työntekiä tai ohikulkia. Vaikka kuknka epäilet,annat väkisit "luottoa" ja tajuat sen menevän hukkaan... Tulee helposti tunne, ettei kehenkään kannata luottaa. Helpompaa elämässä pysyä jatkuvasti skeptisenä vaikka kanssaolijat eivät siitä tykkää yhtään. Haluavat mieluummin herkkäuskoisen " hölmön" eli huonomman ihmisen viereen, että tuntevat itsensä paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen tosi epäluuloinen. En usko juuri mitään varauksetta ja epäilen sellaisiakin asioita, joita ei välttämättä tarvitsisi. Tuntuu että turvallisempaa tämä on kuin uskominen, mutta ei kovin mukavaa. Minkäs teet kun ihmiset ovat sellaisia kusettajia, jostainhan tämä epäilemisen tarve on alkanut.
- Lapsuudessaan hyväuskoinen
Mä oon ihan samanlainen, paitsi netissä. Luettua tekstiä on kai jotenkin helpompi ottaa vastaan kriittisesti.