Ydinperheen hajottajat

what

Ei lapsella sellaista ollut. Nyt on.

Hohhoijaa. Jos ei ole rakkautta, turha väkisin elää suhteessa.

Olisko tarkotettu sitä että perheessä isä tai äiti on käyny vieraissa ja tämä pettäjä lähtenyt uuden matkaan ja jättänyt perheensä.

Puhut varmaan siis avioparin siitä osapuolesta, joka lähti ydinperheestä?

Se ei tunne sua. Rakastaa sun puolisoa ja haluaa hänet itselleen. On varmaan punninnut vaihtoehtoja, mutta rakkaus vei voiton.

Kysypä mielummin siltä pettäneeltä puolisolta, joka on tilanteessa ensisijaisessa vastuussa.

Naisilla voi iskeä hormonaalisen toiminnan takia halu saada vierasta kalua sisäänsä minä hetkenä hyvänsä ja tämä voi kestää hetken tai loppu iän. Tämän takia tutkimuksissa naiset pettävät miehiä enemmän.

Ydinperheessä oli huono olla. Lapsi kysyi kaksi kertaa minulta, että miksi ette eroa. Sitten lopulta hain eroa. Kaikki tunteet oli kuolleet.

Minulla lähti mies toisen naisen matkaan, mutta ei se sen naisen syy ole mielestäni , vaan mieheni oma tietoinen valinta. En vaan kykene ymmärtämään sitä, että jos se liitto on jommankumman mielestä huono, niin ero tehdään pettämällä. Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän ensin lopettaa vanha suhde ja vasta sen jälkeen hakea sitä uutta. Kyllä arvet jää loppuiäksi kyseisestä toiminnasta, meilläkin oli yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Toki olen sitäkin pohtinut, että mikä saa ihmisen ylipäätään haluamaan sitä varattua, kun niitä sinkkujakin on pilvin pimein ja itse ainakin ajattelen, että jos kykenee pettämään kerran, on se helpompaa jatkossa. Mutta tässäkin asiassa uskon karman lakiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla lähti mies toisen naisen matkaan, mutta ei se sen naisen syy ole mielestäni , vaan mieheni oma tietoinen valinta. En vaan kykene ymmärtämään sitä, että jos se liitto on jommankumman mielestä huono, niin ero tehdään pettämällä. Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän ensin lopettaa vanha suhde ja vasta sen jälkeen hakea sitä uutta. Kyllä arvet jää loppuiäksi kyseisestä toiminnasta, meilläkin oli yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Toki olen sitäkin pohtinut, että mikä saa ihmisen ylipäätään haluamaan sitä varattua, kun niitä sinkkujakin on pilvin pimein ja itse ainakin ajattelen, että jos kykenee pettämään kerran, on se helpompaa jatkossa. Mutta tässäkin asiassa uskon karman lakiin.

Ei ole olemassa mitään karmaa. Teet elämässäsi valintoja ja suureksi osaksi se määrittää sun onnellisuutesi.

Kerronpa sulle jotakin.

Kun suhde on huono, ihminen ajattelee että kestän kyllä, kyllä mä tän kestän kun on lapset ja kaikki, hirveä rakkauden kaipuu mutta pakko kestää. Se on sellaista kestämistä kun suhteelta ei saa lähellekään sitä mitä tarvitsee. Mutta kestää koska ei halua olla liian vaativa tms. Toinen ei kuule kauniita pyyntöjä, ei anelua, ei raivoamista vaan elää vaan itsekkäästi omat tarpeensa etusijalle laittaen. Mutta kyllä mä kestän.

Sellaisessa suhteessa minä elin. Tarvitsin ja pyysin, en saanut vaikka annoin. En halunnut rikkoa perhettä.

Mutta.

Rakastuin. Petin. Halusin. Olin haluttu, kauneinta mitä mulle oli tapahtunut vuosiin. Ja sitten jätin. Järjestys oli väärä mutta en saanut aikaiseksi lähteä, yritin uskoa että kyllä se tästä vielä. Ei asiat vaan ole niin yksinkertaisia että ensin jättää.

Tää rakastuminen ja ero on olleet ihan parhaasta päästä asioita mitä mulle on tapahtunut, olen oman onneni seppä kuten meistä jokainen.

Sitä en tiedä kumpi rikkoi ydinperheemme, mies joka laiminlöi räikeästi tarpeeni ja piti mua kotipalvelijana vaikka kaikin mahdollisin tavoin yritin pyytää häntä ymmärtämään. Vai minä joka lopulta lähdin rakkauden perässä elämään elämäni parasta aikaa.

Ja kyllä; lapsilla on väliä, olemme tehneet heidän elämän exän kanssa mahdollisimman hyväksi. Asumme lähekkäin ja tapaamme molemmat lapsia paljon, heillä on asiat hyvin vaikka ei täydellisen hyvin elämä jatkunut ydinperheessä.

En pyydä ymmärtämään enkä puolustele pettämistä. Kunhan halusin tämän näkökulman tuoda esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla lähti mies toisen naisen matkaan, mutta ei se sen naisen syy ole mielestäni , vaan mieheni oma tietoinen valinta. En vaan kykene ymmärtämään sitä, että jos se liitto on jommankumman mielestä huono, niin ero tehdään pettämällä. Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän ensin lopettaa vanha suhde ja vasta sen jälkeen hakea sitä uutta. Kyllä arvet jää loppuiäksi kyseisestä toiminnasta, meilläkin oli yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Toki olen sitäkin pohtinut, että mikä saa ihmisen ylipäätään haluamaan sitä varattua, kun niitä sinkkujakin on pilvin pimein ja itse ainakin ajattelen, että jos kykenee pettämään kerran, on se helpompaa jatkossa. Mutta tässäkin asiassa uskon karman lakiin.

Ei ole olemassa mitään karmaa. Teet elämässäsi valintoja ja suureksi osaksi se määrittää sun onnellisuutesi.

Kerronpa sulle jotakin.

Kun suhde on huono, ihminen ajattelee että kestän kyllä, kyllä mä tän kestän kun on lapset ja kaikki, hirveä rakkauden kaipuu mutta pakko kestää. Se on sellaista kestämistä kun suhteelta ei saa lähellekään sitä mitä tarvitsee. Mutta kestää koska ei halua olla liian vaativa tms. Toinen ei kuule kauniita pyyntöjä, ei anelua, ei raivoamista vaan elää vaan itsekkäästi omat tarpeensa etusijalle laittaen. Mutta kyllä mä kestän.

Sellaisessa suhteessa minä elin. Tarvitsin ja pyysin, en saanut vaikka annoin. En halunnut rikkoa perhettä.

Mutta.

Rakastuin. Petin. Halusin. Olin haluttu, kauneinta mitä mulle oli tapahtunut vuosiin. Ja sitten jätin. Järjestys oli väärä mutta en saanut aikaiseksi lähteä, yritin uskoa että kyllä se tästä vielä. Ei asiat vaan ole niin yksinkertaisia että ensin jättää.

Tää rakastuminen ja ero on olleet ihan parhaasta päästä asioita mitä mulle on tapahtunut, olen oman onneni seppä kuten meistä jokainen.

Sitä en tiedä kumpi rikkoi ydinperheemme, mies joka laiminlöi räikeästi tarpeeni ja piti mua kotipalvelijana vaikka kaikin mahdollisin tavoin yritin pyytää häntä ymmärtämään. Vai minä joka lopulta lähdin rakkauden perässä elämään elämäni parasta aikaa.

Ja kyllä; lapsilla on väliä, olemme tehneet heidän elämän exän kanssa mahdollisimman hyväksi. Asumme lähekkäin ja tapaamme molemmat lapsia paljon, heillä on asiat hyvin vaikka ei täydellisen hyvin elämä jatkunut ydinperheessä.

En pyydä ymmärtämään enkä puolustele pettämistä. Kunhan halusin tämän näkökulman tuoda esiin.

Yritittekö kaikkenne? Kävitte pariterapiassa? Kävikö ikmi, mitä mies tarvitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla lähti mies toisen naisen matkaan, mutta ei se sen naisen syy ole mielestäni , vaan mieheni oma tietoinen valinta. En vaan kykene ymmärtämään sitä, että jos se liitto on jommankumman mielestä huono, niin ero tehdään pettämällä. Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän ensin lopettaa vanha suhde ja vasta sen jälkeen hakea sitä uutta. Kyllä arvet jää loppuiäksi kyseisestä toiminnasta, meilläkin oli yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Toki olen sitäkin pohtinut, että mikä saa ihmisen ylipäätään haluamaan sitä varattua, kun niitä sinkkujakin on pilvin pimein ja itse ainakin ajattelen, että jos kykenee pettämään kerran, on se helpompaa jatkossa. Mutta tässäkin asiassa uskon karman lakiin.

Ei ole olemassa mitään karmaa. Teet elämässäsi valintoja ja suureksi osaksi se määrittää sun onnellisuutesi.

Kerronpa sulle jotakin.

Kun suhde on huono, ihminen ajattelee että kestän kyllä, kyllä mä tän kestän kun on lapset ja kaikki, hirveä rakkauden kaipuu mutta pakko kestää. Se on sellaista kestämistä kun suhteelta ei saa lähellekään sitä mitä tarvitsee. Mutta kestää koska ei halua olla liian vaativa tms. Toinen ei kuule kauniita pyyntöjä, ei anelua, ei raivoamista vaan elää vaan itsekkäästi omat tarpeensa etusijalle laittaen. Mutta kyllä mä kestän.

Sellaisessa suhteessa minä elin. Tarvitsin ja pyysin, en saanut vaikka annoin. En halunnut rikkoa perhettä.

Mutta.

Rakastuin. Petin. Halusin. Olin haluttu, kauneinta mitä mulle oli tapahtunut vuosiin. Ja sitten jätin. Järjestys oli väärä mutta en saanut aikaiseksi lähteä, yritin uskoa että kyllä se tästä vielä. Ei asiat vaan ole niin yksinkertaisia että ensin jättää.

Tää rakastuminen ja ero on olleet ihan parhaasta päästä asioita mitä mulle on tapahtunut, olen oman onneni seppä kuten meistä jokainen.

Sitä en tiedä kumpi rikkoi ydinperheemme, mies joka laiminlöi räikeästi tarpeeni ja piti mua kotipalvelijana vaikka kaikin mahdollisin tavoin yritin pyytää häntä ymmärtämään. Vai minä joka lopulta lähdin rakkauden perässä elämään elämäni parasta aikaa.

Ja kyllä; lapsilla on väliä, olemme tehneet heidän elämän exän kanssa mahdollisimman hyväksi. Asumme lähekkäin ja tapaamme molemmat lapsia paljon, heillä on asiat hyvin vaikka ei täydellisen hyvin elämä jatkunut ydinperheessä.

En pyydä ymmärtämään enkä puolustele pettämistä. Kunhan halusin tämän näkökulman tuoda esiin.

Juuri näin tapahtui minullekin. Yritin viimeiseen asti. Mies käänsi selän minulle täysin. Kävi hullu ihana asia siis rakastuin toiseen. Hain eroa. Elän nyt elämäni onnellisinta aikaa. Yritän pitää huolta lapsista parhaani mukaan. Isä ei lasten elämässä mukana ole kuin satunnaisin puhelinsoitoin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla lähti mies toisen naisen matkaan, mutta ei se sen naisen syy ole mielestäni , vaan mieheni oma tietoinen valinta. En vaan kykene ymmärtämään sitä, että jos se liitto on jommankumman mielestä huono, niin ero tehdään pettämällä. Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän ensin lopettaa vanha suhde ja vasta sen jälkeen hakea sitä uutta. Kyllä arvet jää loppuiäksi kyseisestä toiminnasta, meilläkin oli yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Toki olen sitäkin pohtinut, että mikä saa ihmisen ylipäätään haluamaan sitä varattua, kun niitä sinkkujakin on pilvin pimein ja itse ainakin ajattelen, että jos kykenee pettämään kerran, on se helpompaa jatkossa. Mutta tässäkin asiassa uskon karman lakiin.

Mä voin sanoa etten karmanlakiin usko ollenkaan, mun ex ystävä lähti mun miehen kanssa. Onnellisina ovat yhdessä. Mä taas yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla lähti mies toisen naisen matkaan, mutta ei se sen naisen syy ole mielestäni , vaan mieheni oma tietoinen valinta. En vaan kykene ymmärtämään sitä, että jos se liitto on jommankumman mielestä huono, niin ero tehdään pettämällä. Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän ensin lopettaa vanha suhde ja vasta sen jälkeen hakea sitä uutta. Kyllä arvet jää loppuiäksi kyseisestä toiminnasta, meilläkin oli yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Toki olen sitäkin pohtinut, että mikä saa ihmisen ylipäätään haluamaan sitä varattua, kun niitä sinkkujakin on pilvin pimein ja itse ainakin ajattelen, että jos kykenee pettämään kerran, on se helpompaa jatkossa. Mutta tässäkin asiassa uskon karman lakiin.

Ei ole olemassa mitään karmaa. Teet elämässäsi valintoja ja suureksi osaksi se määrittää sun onnellisuutesi.

Kerronpa sulle jotakin.

Kun suhde on huono, ihminen ajattelee että kestän kyllä, kyllä mä tän kestän kun on lapset ja kaikki, hirveä rakkauden kaipuu mutta pakko kestää. Se on sellaista kestämistä kun suhteelta ei saa lähellekään sitä mitä tarvitsee. Mutta kestää koska ei halua olla liian vaativa tms. Toinen ei kuule kauniita pyyntöjä, ei anelua, ei raivoamista vaan elää vaan itsekkäästi omat tarpeensa etusijalle laittaen. Mutta kyllä mä kestän.

Sellaisessa suhteessa minä elin. Tarvitsin ja pyysin, en saanut vaikka annoin. En halunnut rikkoa perhettä.

Mutta.

Rakastuin. Petin. Halusin. Olin haluttu, kauneinta mitä mulle oli tapahtunut vuosiin. Ja sitten jätin. Järjestys oli väärä mutta en saanut aikaiseksi lähteä, yritin uskoa että kyllä se tästä vielä. Ei asiat vaan ole niin yksinkertaisia että ensin jättää.

Tää rakastuminen ja ero on olleet ihan parhaasta päästä asioita mitä mulle on tapahtunut, olen oman onneni seppä kuten meistä jokainen.

Sitä en tiedä kumpi rikkoi ydinperheemme, mies joka laiminlöi räikeästi tarpeeni ja piti mua kotipalvelijana vaikka kaikin mahdollisin tavoin yritin pyytää häntä ymmärtämään. Vai minä joka lopulta lähdin rakkauden perässä elämään elämäni parasta aikaa.

Ja kyllä; lapsilla on väliä, olemme tehneet heidän elämän exän kanssa mahdollisimman hyväksi. Asumme lähekkäin ja tapaamme molemmat lapsia paljon, heillä on asiat hyvin vaikka ei täydellisen hyvin elämä jatkunut ydinperheessä.

En pyydä ymmärtämään enkä puolustele pettämistä. Kunhan halusin tämän näkökulman tuoda esiin.

Yritittekö kaikkenne? Kävitte pariterapiassa? Kävikö ikmi, mitä mies tarvitsi?

Emme me yrittäneet. Minä yritin. Kävimme kahdessa eri parisuhdeterapiassa ja minä kävin myös yksin psykologilla. En tiedä saiko mies ilmaistua mitä kaikkea tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teit sen?hajotit parisuhteen ja veit lapsilta ydinperheen.

Mikä on ydinperheen hajottaja?

Puoliso joka ei vastaa toisen tarpeisiin eikä ole niistä kiinnostunut vaan pitää toista itsestäänselvyytenä ja tulee lopulta jätetyksi ihan aiheesta?

Se joka tekee päätöksen että huono ja voimia kuluttava, kireän ilmapiirin suhde päättyy nyt?

Se joka elää vailla rakkautta ja sitten lopulta löytää ihmisen johon rakastuu täysillä ja alkaa elää rakastettunsa kanssa niin että se vaatii toisen edellisen suhteen kuoppaamista?

Se joka jättää kumppaninsa koska tämä on ollut uskoton?

Monia vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

what

Et ymmärrä yksinkertaista kysymystä?

Mä en ikinä veisi kenenkään lapsilta isää. Jos joku pariskunta eroaa, niin musta se ei ainakaan johdu.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Jos ei ole rakkautta, turha väkisin elää suhteessa.

Et koskaan löydä ikuista rakkaustta. Tämä on fakta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Jos ei ole rakkautta, turha väkisin elää suhteessa.

Et koskaan löydä ikuista rakkaustta. Tämä on fakta

Se ei ole perusta elää tyytymissuhteessa.