Lapsen käytös ahdistaa ja suututtaa

Olen kolmen lapsen äiti. Asun yksin lasten kanssa, takana henkisesti hyvin raskas avioero reilu vuosi sitten. Keskimmäinen lapsi on 6,5v, erityislapsi. Keskittymispulmaa, ylivilkkautta, motoristia kömpelyyttä, tunteidenhallintaongelmia (lähinnä kotona) jne. Ollut näitä jo ennen eroa ja nyt pahentuneet selkeästi. Keskosena syntynyt aikoinaan, tämän epäillään olevan pulmien syynä.

Lapsen käytös ahdistaa suunnattomasti minua. Yritän olla rauhallinen, tukea ja ymmärtää, mutta kun 6,5 v on taas koko illan raivonnut ja itkenyt, alkaa olla keinot vähissä 😢 kasvatus-ja perheneuvolassa käytiin, psykologilla jne. Mutta hoidossa ei ole tällaisia ongelmia. Kotona sitten kaikki purkautuu. Välillä menetän malttini ja huudan lapselle, mutta suuremmaksi osaksi pystyn olemaan rauhallinen.

Tänään on koko illan huutanut sitä, kun isoveljeltä on kaveri kylässä. Ihan käsittämätöntä. Haluaisin kuulla, miten tästä voi päästä eteenpäin. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta lapsesta?? Itselle kamala tilanne, kun työ on vaativaa ja kotona, missä pitäisi saada levätä, ei voi olla yhtään hetkeä rauhassa (paitsi ne muutama päivä kk mitä lapset on isällään).