Miten on mahdollista ettei Se Oikea tunnista minua omaksi oikeakseen

Ehkä hän ei ole elämässään / päänsä sisällä tilanteessa, jossa rakkaussuhde kiinnostaa (satutettu rakkaudessa, paljon muuta innostavaa menossa, masennus, läheisen menetys, rahahuolet jne. jne.)

Ehkä joku muu on juuri vienyt hänen sydämensä.

Ehkä ominaistuoksusi ei osu aivan kohdalleen (feromonit, kemia, you know).

Ehkä muistutat häntä asiasta tai ihmisestä, josta on paha muisto, ja siksi hän ei suhtaudu sinuun aivan varauksetta.

Ehkä hän ei ole romanttisesti kiinnostunut sinun sukupuolisistasi ihmisistä.

Ehkä jotain muuta.

Mutta onpa kurjaa :( Tsemppiä! Niitä Oikeita on kaikille ihmisille olemassa useita :)

Ehkä teidän ei ole tarkoitus päätyä yhteen, ainakaan vielä. Ehkä teidän pitää olla jonkun toisen kanssa, tehdä lapset jne. Koskaan ei tiedä, mitä tässä elämässä tapahtuu. Ja jos ei tässä, niin ehkä sitten seuraavassa. Ehkä hänellä on kuitenkin jokin muu merkitys elämässäsi. Näihin ajatuksiin lohduttaudun itse.

Se toinen ei halua sitoutua. Se ei ole valmis täysin luopumaan vapaudestaan.

Sä et ole se oikea sille toiselle.

Mullekin kävi niin. Mutta tiedän, että syy oli meidän 20 vuoden ikäero.

Olet erehtynyt.

Tätä mäkin oon ihmetellyt.. et jos ei oo oikea sille toiselle niin miksi itsestä täytyy niin vahvasti tuntua siltä :D niin ärsyttävää kun haluaisi vaan eroon siitä tunteesta kun toinen ei tunne samoin. Miksi näin pitää edes tapahtua

Vierailija kirjoitti:

Jos kohtaa ihmisen, jonka kanssa "synkkaa" ja on valtavan paljon yhteistä, ihan ihmeellisiäkin juttuja...tietää kohdanneensa ihmisen, jota ei voi ohittaa. Miksei se toinen tunnista ja halua samaa.

Ei mulla muuta, jatkakaa.

Ei ehkä kannata ajatella tunteella. Ihmisten välisissä suhteissa kannattaa ottaa pelkkä järki käteen. Tarkoittaa sitä, että katsoo asiaa niin kuin se on, eikä kuvittele mitään ihmisistä. Sanojen pitää olla yhteneväiset tekojen kanssa. Älä kuvittele mitään. Luultavasti kaikki on puoleltasi pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Itse kokisin niin, ettei henkilöllä ole mitään tunteita minua kohtaan.

En tulkitse ihmisiä. Katson asioita suoraan silmiin ja totean miten

ne ovat. Haaskaat ihan turhaan aikaasi häneen.

Kysy häneltä suoraan. Sen jälkeen voit unohtaa hänet. Älä odota häneltä yhtään mitään. Kun ei odota mitään, ei pety.

Ihmettelisin jossa tässä kävisi päinvastoin.

Puhun kokemuksesta, muuten en osaisi neuvoa.

Asia selviää kysymyllä. Sanat ratkaisevat lopulta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teidän ei ole tarkoitus päätyä yhteen, ainakaan vielä. Ehkä teidän pitää olla jonkun toisen kanssa, tehdä lapset jne. Koskaan ei tiedä, mitä tässä elämässä tapahtuu. Ja jos ei tässä, niin ehkä sitten seuraavassa. Ehkä hänellä on kuitenkin jokin muu merkitys elämässäsi. Näihin ajatuksiin lohduttaudun itse.

Näin juuri! Itse olen löytänyt muutaman sukulaissielun (kavereita, ystäviä ja sukulaisia, ei rakkaussuhteita) ja mies, jonka kanssa tein lapset, on tehtäväsieluni (tehtävänä siis tuoda lapset tänne) mutta ei missään määrin sukulaissieluni. Toivon vielä löytäväni sen sielun, jonka kanssa haluamme yhdessä istua rantakalliolla hiljaa ja kommunikoida puolesta sanasta. Ajattelen, että se rakkaus tulee kompensoimaan kaiken sitä ennen koetun tuskan. Se, että liittoni lasteni isän kanssa jäi rumaksi ja melko lyhyeksi (alle 10 vuotta) on ollut paljon helpompi käsitellä näiden ajatusten kautta. Ihan huuhaaltahan nämä sielujutut monelle kuulostaa, minunkin piti kokea erikoisia asioita ennen kuin tajusin mistä on kyse. (Ja silti saatan olla väärässä. Se on ihan fine.)

Vierailija kirjoitti:

Tätä mäkin oon ihmetellyt.. et jos ei oo oikea sille toiselle niin miksi itsestä täytyy niin vahvasti tuntua siltä :D niin ärsyttävää kun haluaisi vaan eroon siitä tunteesta kun toinen ei tunne samoin. Miksi näin pitää edes tapahtua

Mutta toisaalta siitä tuntesta ei halua eroon...kun jos se toinen sittenkin joskus myöhemmin alkaakin tuntea samoin! Olis kamalaa, jos sitten ei itse enää tuntisi mitään.

Voi myös olla, että olet erehtynyt sen suhteen, kuka on Se Oikea. Osa ihmisistä, joita kohtaamme, on täysin turhia ja osa on Niitä Oikeita, mutta ei välttämättä siihen tarkoitukseen, kuin ensin luulemme. Tuo kenestä ap kirjoitat, voi toki olla se ns. Oikea, mutta... Ehkä hän on täällä opettaakseen sinulle jotain sinusta. Tai sinua näkemään jotain, mitä et ole vielä nähnyt. Tai opettamaan, että ensivaikutelma voi pettää. Kokemukseen kuuluu se, että nyt pidät häntä Oikeana, vaikkei hän todellisuudessa sitä olisikaan. 

T: 9. viestin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Se toinen ei halua sitoutua. Se ei ole valmis täysin luopumaan vapaudestaan.

Joku fiksu totesi kerran, että ihminen on valmis rakastumaan kun siirtyy yhdestä elämänvaiheesta seuraavaan elämänvaiheeseen esimerkiksi henkisessä kehityksessään.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla, että olet erehtynyt sen suhteen, kuka on Se Oikea. Osa ihmisistä, joita kohtaamme, on täysin turhia ja osa on Niitä Oikeita, mutta ei välttämättä siihen tarkoitukseen, kuin ensin luulemme. Tuo kenestä ap kirjoitat, voi toki olla se ns. Oikea, mutta... Ehkä hän on täällä opettaakseen sinulle jotain sinusta. Tai sinua näkemään jotain, mitä et ole vielä nähnyt. Tai opettamaan, että ensivaikutelma voi pettää. Kokemukseen kuuluu se, että nyt pidät häntä Oikeana, vaikkei hän todellisuudessa sitä olisikaan. 

T: 9. viestin kirjoittaja

Tämä. Ensivaikutelms voi pettää täydellisesti.

En luota ensivaikutelmaan enää.

Äh. On olemassa yksipuolista kemiaa.

Älä rupea stalkkaamaan. Jos hän ei tykkää sinusta, hän ei mitenkään ole se oikea.

Ja joskus vaan menneisyys painaa, kuten yllä kirjoitettiin.

Otan neutraalin esimerkin. Olen viisikymppinen mies, joka tykkää liharuuista ( tokin syön salaattiakin). Tykkään erityisesti haudutetuista liharuuista joista kotoisin esimerkki on karjalanpaisti.

15 vuotta sitten tein hyvää karjalanpaistia ja puolimtuntia ruyan jälkeen olin oksenjustaudissa. Olin saanut taudin jostain muualta aikaisemkin, mutta kesti yli viusi vuotta päästä yli mielkeyhtymästä ruyan ja taudin välillä.

Kenties tuo täydeloinen sielunkumppani on poltranut sormensa johonkun joka tuler mielern sinun läheisyydessä.

Tai sitten kyseessä on insinölri, joka eimtajya parastaan. Jos hän on se oikea, mene jänen luo ja sano se. Enintään voit menettää itsekunmioituksen ja kaverin. Itsrkunnioiyus tulee taksisin :)

Parhaimillaan sastvelämänkumpoanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kohtaa ihmisen, jonka kanssa "synkkaa" ja on valtavan paljon yhteistä, ihan ihmeellisiäkin juttuja...tietää kohdanneensa ihmisen, jota ei voi ohittaa. Miksei se toinen tunnista ja halua samaa.

Ei mulla muuta, jatkakaa.

Ei ehkä kannata ajatella tunteella. Ihmisten välisissä suhteissa kannattaa ottaa pelkkä järki käteen. Tarkoittaa sitä, että katsoo asiaa niin kuin se on, eikä kuvittele mitään ihmisistä. Sanojen pitää olla yhteneväiset tekojen kanssa. Älä kuvittele mitään. Luultavasti kaikki on puoleltasi pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Itse kokisin niin, ettei henkilöllä ole mitään tunteita minua kohtaan.

En tulkitse ihmisiä. Katson asioita suoraan silmiin ja totean miten

ne ovat. Haaskaat ihan turhaan aikaasi häneen.

Kysy häneltä suoraan. Sen jälkeen voit unohtaa hänet. Älä odota häneltä yhtään mitään. Kun ei odota mitään, ei pety.

Ihmettelisin jossa tässä kävisi päinvastoin.

Puhun kokemuksesta, muuten en osaisi neuvoa.

Asia selviää kysymyllä. Sanat ratkaisevat lopulta kaiken.

Ei se suoraan kysyminen aina auta. Eräskin mies antoi kaikessa muussa niin vahvoja signaaleja sille, että tykkää minusta, että harvan kanssa tapahtuu niin, ja ne muut ovat halunneet ainakin seksisuhteen (itse en).

Tällä miehellä oli paljon ongelmia itsensä kanssa, jäin varmaan siksi rannalle ruikuttamaan. Vieläkin ajattelen, että se oli elämäni rakkaus se ihminen.

Toisaalta ilman niitä ongelmiaan se ois tuskin puhunutkaan mulle tai vilkaissutkaan minuun, olen tällainen ihan typerä tavis. Ja se mies oli jotenkin tosi "vangitseva" persoona ja ihana, jos ei ois ollut niitä ongelmia, se ois varmaan täys sydäntenmurskaaja. Tai oli se jo tuollaisenakin :( Tuntui haluavan naista, ja vangitsi sinut täysin, mutta sanallisesti "ei ole kiinnostunut".

Koska hänellä oli ongelmia, jäi sellainen olo, että vain ne olivat syynä valintoihin. Ihminen ongelmien takana tuntui olevan myös eräänlaisessa vankilassa. Tunsin syvää sympatiaa tai empatiaa, koska olen elänyt lähellä ihmisiä, jotka ovat eräänlaisissa vankiloissa. Mieltensä vankiloissa. Ehkä olen itsekin, jollain tasolla ja jollainlailla, mutta minun raskas prosessini vapautua omasta mielenvankilastani alkoi, kun tapasin tämän ihmisen. Siitä on nyt lähes tasan viisi vuotta. Ja 14 vuotta, kun tapasimme alun perin.

Olen miettinyt, voiko ihminen tuntea valheellista kemiaa? Kirjoitin ihan hiljattain tästä toiseen topikkiin. Tässä suora lainaus siitä tekstistä:

Tapasin viime vuonna miehen, jonka kanssa koin ekoilla treffeillä ihan mieletöntä kemiaa. Ihan kuin oltaisiin tunnettu toisemme aina ja tapaaminen olisi ollut jotain kohtalon johdatusta. Mies sanoi samaa. Treffit jatkuivat ja jatkuivat, eikä kumpikaan olisi halunnut lähteä kotiin. Tapailu eteni hyvin ja tehtiin yhteisiä suunnitelmia. Mies oli vieläpä se innokkaampi, koska itse olen vähän hitaasti lämpenevä, en heti uskalla heittäytyä täysillä. Ihan yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, mies laittoi jutun poikki, koska ei kuulemma tuntenut tarpeeksi ikävää, kun ei nähty.

Kuten ap:n tapauksessa, myös meillä oli todella paljon yhteisiä juttuja ja arvomaailma kohtasi, vaikka tultiinkin muuten erilaisista olosuhteista. Joku kirjoitti aiemmin täällä kommentin, että ehkä ei ollut vielä tarkoitus päätyä yhteen. Sain hiljattain tietää, että tämä tapailemani mies on muuttanut melko lähelle kotiani. Onko tämä sitten joku merkki vai ei, tiedä siitä. Eron jälkeen mies selitteli myös jotain vähän outoja juttuja, joten koko tapaus on jäänyt vaivaamaan, kun en voi olla varma, mikä oli todellinen syy päättää juttu. Olen miettinyt todella paljon, uskallanko itse enää luottaa jatkossa kemiaan vai olisiko parempi tutustua vähitellen toiseen ja katsoa, mitä jutusta tulee?

Ap, unohda kaikki löpinät mitä mammat on tässä ketjussa horisseet. Totuus on, että olet ihastunut itseäsi ylempitasoiseen mieheen. Mies on jo täysin kyllästynyt hätistelemään kaltaisiasi tavisnaisia ympäriltään ja on luultavasti unohtanut sinut jo. 

-m42