Tuleeko koskaan parempaa aikaa?

Vauvaiästä asti perheväkivaltaa, hoidossa minua laiminlyötiin, koulussa kiusattiin raa'asti, en päässyt unelma-alalleni, työttömyys, yksinäisyys ja lista vain jatkuu...
Aina jaksoin eteenpäin, kun ajattelin tulevaisuutta. Olisinpa tiennyt. Olisin päässyt helpommalla luovuttamalla heti. Nyt jouduin vain kärsimään pidempään. Mikä on pahinta mitä vanhuudessa voi kokea kuolintavan lisäksi?
Omaa syytänihän tämä varmasti on. En kuitenkaan pysty muuttamaan elämääni haluamaani suuntaan. Muutenhan sen olisin jo tehnyt. Silti jaksan yhä toivoa.