Neuvolan kysymykset väkivallasta

Oon tässä toisessa raskaudessa käynyt vasta kerran neuvolassa ja tuollaisia ei kyllä ole kysytty edellisessäkään raskaudessa.

Kaikkiin tuollaisiin kysymyksiin vastataan aina kieltävästi, jos eivät ole akuutteja ja nykyisessä parisuhteessa. Muutenkin kannattaa kahdesti miettiä, mitä vastaa viranomaisille tai neuvolassa mihinkään, koska ne tiedot jäävät kenen tahansa luettaviksi (kunhan tajuaa hankkia tutkijan statuksen).

Ei multa oo ekassa eikä tässä toisessakaan raskaudessa kysytty tuollaisia..

No siinä tapauksessa tein varmasti oikean valinnan valehdellessani. Täytyy nyt vain päästä eroon tästä valehtelun aiheuttamasta syyllisyyden tunteesta, ja olla kiitollinen kun ei tiedoissani lue mitään menneisyydestäni.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkiin tuollaisiin kysymyksiin vastataan aina kieltävästi, jos eivät ole akuutteja ja nykyisessä parisuhteessa. Muutenkin kannattaa kahdesti miettiä, mitä vastaa viranomaisille tai neuvolassa mihinkään, koska ne tiedot jäävät kenen tahansa luettaviksi (kunhan tajuaa hankkia tutkijan statuksen).

Monissa kunnissa seulotaan rutiinilla. Olennaisinta ei ole se, vastaatko myöntävästi vai kieltävästi, vaan se, että siinä välittyy odottajalle viesti, että näistäkin asioista voi neuvolassa puhua, näistä välitetään ja näihin on tarjolla apua.

Älä pode huonoa omaatuntoa vastauksestasi, sinulle ei ole velvollisuutta kertoa itsestäsi yhtään sen enempää kuin haluat, kyseessä on vapaaehtoinen palvelu. Mutta tiedä, että jos jossain myöhemmässä vaiheessa tarvitset tukea esim. traumojen käsittelyyn, parisuhteen pulmatilanteisiin tai omien tunteiden säätelyyn, neuvolassa saa puhua ja sieltä ohjataan oikean avun piiriin.

Multa kysyttiin,ihan rutiinia.Täällä on myös terveyskeskuksien vessoihin laitettu tarroja missä informaatiota mihin kääntyä jos on perheväkivallan uhri.Kielillä ruotsi,englanti ja arabia.Asun ruotsissa.

Joissain neuvoloissa on käytäntö, että vessaan jätettävään virtsanäytepurkkiin jätetään sovittu merkki, mikäli odottajalla on tarve keskustella jostain ilman puolison läsnäoloa. Niitäkin kun on, jotka eivät pääse neuvolaan yksin kertaakaan siksi että puoliso vahtii (ei siksi että olisi kiinnostunut ja osallistuva).

Tämä on tätä viranomainen valvoo yhteiskuntaa, mistä ei ole hyötyä meille pienille alamaisille, jotka ehkä kaipasivat konkreettista apua joskus. Olisi mukavaa saada luotettava, taustat varmistettu ja koulutettu kodinhoitaja muutaman kerran vuodessa lapsia hoitamaan esim 9 € omavastuu hintaan, eikä kyselyitä, että Kuinka usein harrastat puolisosi kanssa seksiä? Onko seksin määrä sinulle sopiva? Oletko kohdannut väkivaltaa? Yms!

Minulla tiuhaan kyselivät juomisista aina sanoin vaan että ainoastaan perhejuhlissa viiniä. Ei siitä sen kummempaa tullut. Tosin tämähän ei pitänyt alkuunsa paikkaansa ennen raskautta xD 

Vastasin, että omassa lapsuudessani olen tällaista kokenut, terapiassa asian käsitellyt ja asia ei ole vaikuta nykyisyydessäni. Neuvola kuittasi tämän ok:lla. Väkivalta-kysely tehdään, kun äiti on neuvolassa ilman isää, jotta äiti voi puhua vapaasti suhteen mahdollisista ongelmista. Itselläni se oli aika mones kerta, kun mies halusi osallistua niihin mahdollisimman usein.

Itse koen tämän oleelliseksi tueksi äideille, jotka väkivaltaisesta suhteesta kärsivät. Jos ongelmaa ei nyt ole, niin vastauksella ei kai niin väliä.

Minä olen suoraan kertonut, kun tätä on kysytty, että kyllä olen kokenut väkivaltaa lapsuudessani. Siihen se on jäänyt. Ovat kysyneet, että tarvinko keskusteluapua ym asian suhteen, mutta en ole kokenut oleelliseksi. Eipä tuota ole kukaan nostanut puheeksi myöhemmin.

Tuolla kysymykellä on tarkoitus herättää odottaja miettimään ko. teemaa, jos tarvetta ja tarvittaessa ottaa se esille myöhemmin. Valehdella saa, mutta tärkeää on mitä tunteita tuo valehtelu itsessä herättää. Esim. valehtelen, koska asialla ei ole mitään metkitystä enää, olen sen käsitellyt. Tai valehtelen, koska koen että minun pitää piilotella asiaa. Ehkä asia ei ole ok, jos koen, että sitä pitää salata.

Nykyään täytyy tietää miten yhteiskunta toimii. Viranomaisille täytyy tarjota mahdollisuus haastatella äitiä ilman isää tai muuten he ihmettelevät syytä miehen jatkuvaan läsnäoloon. Käy kerran neuvolassa ilman isää ja heti sinulta kysytään. Olet hoitanut osuutesi ja he omansa.

Mitään käytännön apua ei anneta, vaikka kuinka kyselyihin vastaisit. Jos kysyt apua, kertovat vain, että yksinhuoltajat saavat apua, ei matkatyötä tekevän miehen yksinäinen vaimo! Ei edes apua vauvan hoitoon, jotta pääsisi hoidattamaan hampaansa. Sitä varten täytyi varmasti tehdä jo päivähoitoanomus! Täällä tehdään paperityötä, mutta kukaan ei tahtoisi tehdä työtyötä!

Mitään herättelyjä ei tarvita, kun saisi edes vähän oikeaa tukea! Ajatukset ovat muutenkin hävinneet päästä,  sanat sekaisin, koska väsymys yksin jaksamisesta.

Niin, no ei tästä menneisyyden taakasta ja sen aiheuttamasta syyllisyydestä & häpeästä varmaan koskaan eroon pääse, mutta sen kanssa on oppinut elämään ja sen on vain pakko riittää.

Ja asiaa ei mitenkään helpota että siitä kysytään suoraan, se vain tuo ainakin itselläni muistot pintaan. Sen takia en halua asiasta yhtään ylimääräistä kertaa puhua, vaan toivon voivani elää elämääni.

Ja, Jos aiheesta sanoisin neuvolassa niin sitten muistot olisivat siellä joka kerta läsnä, ja haluan pitää neuvolan positiivisena paikkana kun siellä kuitenkin tulee jatkossa sitten lapsen kanssa niin usein käytyä.

Mutta ne ketkä kokevat väkivaltaa vaikka nykyisessä parisuhteessaan, niin heidän kannalta on varmasti hyvä että saavat mahdollisesti apua neuvolasta uskaltaessaan kertoa tilanteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla kysymykellä on tarkoitus herättää odottaja miettimään ko. teemaa, jos tarvetta ja tarvittaessa ottaa se esille myöhemmin. Valehdella saa, mutta tärkeää on mitä tunteita tuo valehtelu itsessä herättää. Esim. valehtelen, koska asialla ei ole mitään metkitystä enää, olen sen käsitellyt. Tai valehtelen, koska koen että minun pitää piilotella asiaa. Ehkä asia ei ole ok, jos koen, että sitä pitää salata.