Mitä kaikkea elämässä täytyy jaksaa?
Mistä tietää mikä määrä on ok?
Ja onko aina sairas jos ei jaksa vai onko sillekin joku raja joka on ok?
--
Onko kaikille annettu sama määrä energiaa?
Jokainen käyttää sen vain omalla tavalla(?)
Itsellä menee vaikka kamalasti energiaa ja aikaa miettimiseen ja asioiden kelaamiseen. Se on siis luontaista ja 'en voi lakata miettimistä'.
Ja sitten en jaksa esim lukea lapsille satuja, mutta seuraavassa hetkessä jaksan käydä pyörällä kaupassa.
--
Elättäkö te elämää miettimättä tällaisia ja vaan elätte päivän kerrallaan.
Mietin sitäkin et mitkä kaikki on seuraamuksia masennustaustasta.
Välillä en tiedä onko jaksamuuteni masennusta vai vaan en nyt jaksa ja se on ok.
Jaksan huomenna.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille olisi annettu sama määrä energiaa?
No miksi kaikille annetaan erimäärä energiaa?
Toiset ei jaksa edes työelämään, toiset käy töissä ja ovat samalla miljoonissa luottamustehtävissä ym.
Onko siis ok olla matalaenerginen ja villasukissa tallustella kotona, kuulumatta mihinkään.
Vai onko ero siinä että onko tilanteeseen tyytyväinen&onnellinen vai masentunut kun ei jaksa vaikka haluais?
Et sitten satuja jaksanut lukea.
Hyvä niin.
En jaksunut minäkään, en kirveellkään olisi jaksanut, ja ihan hyviksi lapseni kasvoivat.
Kaikella rakkaudella kommentoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille olisi annettu sama määrä energiaa?
No miksi kaikille annetaan erimäärä energiaa?
Toiset ei jaksa edes työelämään, toiset käy töissä ja ovat samalla miljoonissa luottamustehtävissä ym.Onko siis ok olla matalaenerginen ja villasukissa tallustella kotona, kuulumatta mihinkään.
Vai onko ero siinä että onko tilanteeseen tyytyväinen&onnellinen vai masentunut kun ei jaksa vaikka haluais?
Toki elämäänsä voi olla tyytymätön. Ihmiset ovat silti omanlaisiaan yksilöitä jo syntymästä asti. Älykkyyden määrä esimerkiksi on erilainen, miksei siis energiankin osuus.
Mitään ei tarvitse jaksaa, aina voi heittää hanskat naulaan.
Eri juttu sitten, että onko luovuttamisesta hyötyä, vai tekeekö se kaiken vaan vaikeammaksi.
Itseäni ainakin ärsyttää se, kuinka helposti kuormitun. Inhottaa kaikki pienetkin asiat ja arki on läpikotaisin suorittamista. Välillä tulee hetkiä jolloin olen energisempi ja aikaansaava, mutta se aina kostautuu, sillä näitä hyviä jaksoja seuraa totaalinen väsymys jolloin itsensä sängystä yläs repiminen on täyden työn ja tuskan takana, eikä aina edes onnistu. Ihmettelen välillä, miten muut jaksavat. Ei ole diagnooseja ja olen aina kuitenkin pärjännyt elämässä, saas nähdä miten jatkossa.
Todennäköisesti masennus yhä näkyy toiminnassasi. Mutteivät muutkaan silti aina jaksa kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ainakin ärsyttää se, kuinka helposti kuormitun. Inhottaa kaikki pienetkin asiat ja arki on läpikotaisin suorittamista. Välillä tulee hetkiä jolloin olen energisempi ja aikaansaava, mutta se aina kostautuu, sillä näitä hyviä jaksoja seuraa totaalinen väsymys jolloin itsensä sängystä yläs repiminen on täyden työn ja tuskan takana, eikä aina edes onnistu. Ihmettelen välillä, miten muut jaksavat. Ei ole diagnooseja ja olen aina kuitenkin pärjännyt elämässä, saas nähdä miten jatkossa.
Mulla sama.Ollut burnoutti.Tarvitsen paljon lepoa.Energiat riittää just tonne töissä käytiin.Lapsia millä diagnooseja ja vanha isä millä dementia.Ottavat paljon tästä energiasta.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ainakin ärsyttää se, kuinka helposti kuormitun. Inhottaa kaikki pienetkin asiat ja arki on läpikotaisin suorittamista. Välillä tulee hetkiä jolloin olen energisempi ja aikaansaava, mutta se aina kostautuu, sillä näitä hyviä jaksoja seuraa totaalinen väsymys jolloin itsensä sängystä yläs repiminen on täyden työn ja tuskan takana, eikä aina edes onnistu. Ihmettelen välillä, miten muut jaksavat. Ei ole diagnooseja ja olen aina kuitenkin pärjännyt elämässä, saas nähdä miten jatkossa.
Ihanaa, kiitos, tutulta kuulostaa.
Olen lukenut kaikki introvertti-jutut ja luokittelen itseni myös niihin.
Mutta silti haluaisin jaksaa ja olla enemmän kuin pystyn ja kykenen. Ja sitten kun en pysty niin olo tuntuu sairaalta.
Haluaisin saada elämästä enemmän irti ja enemmän matkustelua ym, mutta ei ole energiaa. Tai on mutta sen jälkeen menee monta viikkoa palautumiseen ja normaalitilanteen saamiseen.
Monesti eläminen tuntuu rangaistukselta.
Pitäisi olla tyyni ja verkkainen ettei kuormitu ja sehän tässä elämässä ei onnistu,ei ainakaan tässä elämänvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti masennus yhä näkyy toiminnassasi. Mutteivät muutkaan silti aina jaksa kaikkea.
Voiko näitä jotenkin erottaa että mikä on normaali jaksamattomuus ja mikä on masennuksesta johtuvaa?
Vai jos kerran on ollut masentunut, niin enää ei ole mikään normaalia.
Ärsyttää koko masennusdiagnoosi, kun koko elämä katsotaan sen läpi,vaikka olisi jo toipilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti masennus yhä näkyy toiminnassasi. Mutteivät muutkaan silti aina jaksa kaikkea.
Voiko näitä jotenkin erottaa että mikä on normaali jaksamattomuus ja mikä on masennuksesta johtuvaa?
Vai jos kerran on ollut masentunut, niin enää ei ole mikään normaalia.
Ärsyttää koko masennusdiagnoosi, kun koko elämä katsotaan sen läpi,vaikka olisi jo toipilas.
Oletko kuullut toistuvasta masennuksesta? Moni sairastaa sitä. Elämä voi heittää eteen kaikenlaista.
Miksi kaikille olisi annettu sama määrä energiaa?