Raiskauksista

Nyt kun tuon toimittajan tekemät raiskaukset ovat olleet uutisissa, olen alkanut pohtia omia kokemuksiani. Minulle on sattunut kolmesti tällainen tilanne, jossa olen tullut hyväksikäytetyksi.

Neitsyys minulla meni tavalla mitä nyt jo uskallan kutsua raiskaukseksi. Siitä on nyt jo noin 20 vuotta aikaa. Olin alaikäisenä baarissa, ja päädyin juttelemaan erään mukavan miehen kanssa. Siirryimme ulkosalle jatkamaan hyviä keskusteluja. Hän vaikutti todella mukavalta. Hän siinä kysyi että rohkenisiko kysyä minua luokseen jatkoille, voisin nukkua sohvalla, siitä ei huolta. No minäpä lähdin. Hypättiin taksiin, ja siinä kohtaa kun havaitsin taksin ajavan pois kaupungista, alkoi huoli herätä. Taksi ajoi yhä kauemmas, viereiseen kaupunkiin. Olin jo hyvin hermostunut sillä olin saanut sen kuvan, että mies asuu lähimailla. Tiesin jo tuossa vaiheessa että täältä en yksin pois pääse, ja olin miehen armoilla.

Mentiin sitten hänen luokseen. Hänellä oli omistusasunto, hyvä vakkariduuni ja hoksasin että ikää täytyy olla huomattavasti minua enemmän vaikka mies olikin nuorekas. Huojennuksekseni mukava juttelu jatkui, soiteltiin kitaraa ja oli ihan mukavaa. Mies alkoi kuitenkin käydä levottomaksi, jonka jälkeen hän kysyi että haluaisinkos nyt jäädä sohvalle vai nukkua hänen vieressään. Vastasin, että sohvalla. Sen enempiä puhumatta mies otti soittimen kädestäni, otti käsivarresta kiinni, työnsi makuuhuoneeseensa, veti oven perässään kiinni, tönäisi sängylle ja sanoi "itsepähän tulit". Menin aivan lukkoon. En uskaltanut sanoa tai tehdä mitään. Hän riisui minut ja kävi päälleni. Teko kesti kauan ja monin tavoin. Minuun sattui ja vuosin verta. Ja aamulla sama toistui uudestaan.

En uskaltanut paeta asunnosta, en tiennyt missä edes olin. Iltapäivällä mies katsoi parhaaksi viedä minut pois. Yhteystietoja ei jäänyt, ja nimikin oli karannut mielestä. Mies kaasutti äkkiä pois. Olin pitkään kipeä ja mustelmilla.

Toinen hyväksikäyttötapaus oli heti tämän jälkeen ja tekijänä oli mies jota olin muutaman viikon tapaillut, ns. Poikaystävä. Olin ystäväni kanssa hänen luonaan yötä. Yöllä hän vei minut kylpyhuoneeseensa, lukitsi oven ja alkoi toimeen. Minä vastustelin. Pyysin lopettamaan. Sattui. Teko kesti kauan. Lopulta toimistaan uupunut mies istahti alas, ja pääsin pakenemaan kylppäristä kaverini viereen, jotta mies ei uskaltaisi käydä käsiksi. Aamun valjettua poistuimme nopeasti.

Kolmas kerta sattui risteilyllä. Olin ystävieni kanssa reissussa, ja sammuin illan myötä hyttiini. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että ystäväni on päälläni sullomassa itseään sisääni. Toinen ystävä sattui sisään ja keskeytti teon. Jäin taas yksin nukkumaan. Kotvan kuluttua toinen ystäväni löytyi päältäni samoissa puuhissa. Tämäkin teko keskeytyi sen ainoan fiksun ystäväni toimesta, ja hän vahti vierelläni aamuun.

En koskaan ole kertonut näistä kenellekään, en ole tehnyt ilmoitusta, ja kaverit ovat tienneet rusteilyjupakasta. Olen syyttänyt itseäni jokaisesta kerrasta ja hävennyt. On kamalaa että asenneilmapiiri on tämä.

Näiden johdosta en ole oppinut luottamaan miehiin. En ole osannut nauttia seksistä. Tunnen itseni poissaolevaksi kuon olisin irti itsestäni. Kuten olin ekalla kerralla. Olisinpa osannut hakeutua apuun silloin heti. En tiedä muuttuuko tämä trauma enää ikinä.