Lue keskustelun säännöt.
onko OIKEANLAINEN AIKUISUUS vakavaa ja ilotonta? Kun kerran...
30.11.2018 |
...lapsettomuus on esimerkiksi nuoruuden pitkittämistä? Eipä se lapsettomuus suruilta tai vanhenemiselta suojele, että vielä paikkaansapitämätön kuvitelma. Mutta tuo taustaoletus kiinnostaa: millaista on aikuisuus, joka on sellaista kuin PITÄISI? Kelpaako työssäkäynti ja perusvastuullinen elämä? Pitääkö olla myös ilotonta?
Kommentit (17)
Toivon ettet tosissaan kysy tuota..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailmassa on paljon vaihtoehtoja. Ei tarvitse olla iloton synnytyslaite, vaan voi tehdä omia valintoja.
Ei aikuisia kyllä yleensä kiinnosta, miten asiat teet. Kunhan et jauha liikaa jotain teinimäistä "aikuisuus on ilotonta sitä ja tätä" -skeidaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa on paljon vaihtoehtoja. Ei tarvitse olla iloton synnytyslaite, vaan voi tehdä omia valintoja.
Päivän paras solvaus, iloton synnytyslaite! 😮
Ridiculously responsible.
Adult, over and out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en ole sitä mieltä, että aikuisuuden pitäisi olla ilotonta tai että se olisi juuri jotain tiettyä. Toivoisin erityisesti niiltä vastauksia, joilla on tapana puhua pitkitetystä nuoruudesta. :)
ap
Onko yleisesti ottaen sellainen ihminen, jolla on lapsia iloton? Ja vieläpä vakavakin? Haa, onneksi en ainakaan itse ole sellainen? Aikuinen voi itse päättää millainen on. Ei sitä ole muut määritelleet. Ehkä joku saattaakin pyöritellä silmiään mun olemukselle, mutta sehän on sitten hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla ilotonta. Minusta oikeanlainen aikuisuus on iloista, spontaania, halutessaan vauhdikastakin - mutta se on vastuuta omasta käyttäytymisestä ja jonkinlaista kykyä kypsään reagointiin suhteessa muihin ihmisiin. Ei tarvitse "lapsellisesti" kiukutella, olla kateellinen tai siirtää itselle kuuluvaa vastuuta muiden niskaan. Parhaimmillaan hyvää itsetuntemusta, joka mahdollistaa helpon suhtautumisen muihin, ei tarvitse esittää, vääntää tai kääntää vaan voi olla sellainen kuin on ja hyväksyä myös muut omanlaisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko yleisesti ottaen sellainen ihminen, jolla on lapsia iloton? Ja vieläpä vakavakin? Haa, onneksi en ainakaan itse ole sellainen? Aikuinen voi itse päättää millainen on. Ei sitä ole muut määritelleet. Ehkä joku saattaakin pyöritellä silmiään mun olemukselle, mutta sehän on sitten hänen ongelmansa.
Kysymyksen muotoilu johtui siitä, että leppoisa elämä, johon kuuluu työn lisäksi vaikka pleikan pelaaminen ja salilla käyminen, leimataan nuoruuden pitkittämiseksi. Kaiketi pitäisi tehdä jotain tylsempää/epämieluisampaa, että olisi aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on vähiin jäänyt minun huoleton nuoruuteni, vaikkei lapsia olekaan...hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yleisesti ottaen sellainen ihminen, jolla on lapsia iloton? Ja vieläpä vakavakin? Haa, onneksi en ainakaan itse ole sellainen? Aikuinen voi itse päättää millainen on. Ei sitä ole muut määritelleet. Ehkä joku saattaakin pyöritellä silmiään mun olemukselle, mutta sehän on sitten hänen ongelmansa.
Kysymyksen muotoilu johtui siitä, että leppoisa elämä, johon kuuluu työn lisäksi vaikka pleikan pelaaminen ja salilla käyminen, leimataan nuoruuden pitkittämiseksi. Kaiketi pitäisi tehdä jotain tylsempää/epämieluisampaa, että olisi aikuinen.
No kyllä määritelmän nojalla tuo on nuoruuden pitkittämistä. Kahdeksanvuotiaani voisi allekirjoittaa lausuntosi. Sitten kun olet aikuinen, tajuat, että nuo asiat ovat lopulta aika tylsiä ja epämieluisia. Iän on tarkoitus muuttaa sitä, miten maailman näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yleisesti ottaen sellainen ihminen, jolla on lapsia iloton? Ja vieläpä vakavakin? Haa, onneksi en ainakaan itse ole sellainen? Aikuinen voi itse päättää millainen on. Ei sitä ole muut määritelleet. Ehkä joku saattaakin pyöritellä silmiään mun olemukselle, mutta sehän on sitten hänen ongelmansa.
Kysymyksen muotoilu johtui siitä, että leppoisa elämä, johon kuuluu työn lisäksi vaikka pleikan pelaaminen ja salilla käyminen, leimataan nuoruuden pitkittämiseksi. Kaiketi pitäisi tehdä jotain tylsempää/epämieluisampaa, että olisi aikuinen.
No kyllä määritelmän nojalla tuo on nuoruuden pitkittämistä. Kahdeksanvuotiaani voisi allekirjoittaa lausuntosi. Sitten kun olet aikuinen, tajuat, että nuo asiat ovat lopulta aika tylsiä ja epämieluisia. Iän on tarkoitus muuttaa sitä, miten maailman näkee.
Mitäs kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja harrastaa tuollaisia? Onko se käänteistä kasvamista sitten? Miten palata aikuisuuteen?
T. Tietämätön mummo pleikan kanssa
Kypsyminen on hidasta hommaa.
Itse kai pitäs määritellä itsensä.
Se mitä juuri sinä teet elämälläsi on matka jolle matkaseurasi valinnet itse.
Jonkinlaista itsehallintaa. Ajattelen asian näin, kun jokin herkku on saavutettu, tulee bonuksia ja pääsee next levelille. Pikkuhiljaa kokemukset muovaa ja elämä vie mennessään.
Aika samanlaisia ollaan kaikki loppupeleissä.
Jokainen on vapaa löytämään omat totuutensa. Siinä elämän kauneus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kypsyminen on hidasta hommaa.
Itse kai pitäs määritellä itsensä.Se mitä juuri sinä teet elämälläsi on matka jolle matkaseurasi valinnet itse.
Jonkinlaista itsehallintaa. Ajattelen asian näin, kun jokin herkku on saavutettu, tulee bonuksia ja pääsee next levelille. Pikkuhiljaa kokemukset muovaa ja elämä vie mennessään.
Aika samanlaisia ollaan kaikki loppupeleissä.
Jokainen on vapaa löytämään omat totuutensa. Siinä elämän kauneus.
Mutta vain, jos on lapset jo tehtynä. Jos ei ole, niin pleikan pelaaminen ja salilla käyminen on lapsellisuutta, josta ei saa pitää.
Sitä että ottaa vastuun omasta elämästään.
Yksi asia mitä en ymmärrä. Kun mulla tai mulla ja kavereillani on hauskaa niin usein kuulee sen olevan lapsellista, Tämä on aina naisten suusta. Anteeksi kun on huumorintajua. Oli se aikuisuus mitä tahansa niin sen pitää olla muutakin kuin laskujen maksamista ja verhojen miettimistä. Mulle on muuten ihan sama niille verhoille.
Joo ja perjantaina juot sivistyneesti viiniä, etkä muka humaltumis tarkoituksessa. Käyt oopperassa ja teatterissa kerran vuodessa, koska se kuuluu aikuisuuteen. Plaah..tai sitten keskityt vaan olemaan niinkuin itse haluat. Voin luvata että aikuisia ei kiinnosta sinun elämäsi, ne on niin väsyneitä omaansa.