Oletko mustasukkainen kumppanistasi?

Olen mustasukkainen puolisostani kyllä. Minulla se johtuu menneistä parisuhde/muista ihmissuhdekokemuksista. Tuo pieni ärsyttävä aavistus on todella tuttu tunne! Ja tuokin, että välillä tuntuu siltä, että mies on kanssani vain koska ei parempaa saanut ja vaihtaa parempaan.

Mutta, näiden asioiden en kuitenkaan anna haitata parisuhdetta. Olen kerran puhunut miehen kanssa mustasukkaisuudestani ja meillä olikin aiheesta hyvä keskustelu, jonka ansiosta rauhoituin pitkäksi aikaa. Kuitenkin heti, jos omaan elämääni tulee jokin murhe, ajatus aktivoituu taas. Mutta yritän muistaa, että en voi koskaan estää miestäni minua pettämästä jos hän haluaa sen tehdä ja tiedän että se selviää kyllä aikanaan jos näin käy. Ja mikä tärkeintä, koska en ruoki riitaa parisuhteessamme tällä tai muullakaan, syy pettämiseen ei olisi minussa vaan miehessä ja silloin mies joutuaisi mennäkkin uuden ihastuksensa matkaan.

No, mulla ei juuri nyt ole kumppania, mutta en ole koskaan ollut enkä usko koskaan olevani mustasukkainen. Se on mielestäni turhaa, ja en vain ole sellainen luonteeltani. Olen sitä mieltä, että jos kumppani on pysyäkseen kanssani, hän pysyy siinä ilman, että minä vahdin, nokin ja olen mustasukkainen hänen tekemisistään ja menemisistään - toki normaali kiinnostus toisten asioista on luonnollista ja aivan eri asia kuin mustasukkaisuus. Toisaalta, jos kumppani on pettääkseen, hän tekee sen joka tapauksessa, vaikka kuinka olisin epäluuloinen ja vahtisin. En jaksa moisia murehtia. Se EI tarkoita, että hyväksyisin pettämisen tai tekisin sitä itse - jos käy ilmi, että kumppanilla on ollut muita, se on keskustelun ja todennäköisesti eron paikka, mutta olen sitä mieltä, että silloin kumppani on vapaa menemään sen toisen mukaan. En minä pidättele.

Niin mitä on normaali kiinnostus? No, jos vaikka tyyppi on ollut illalla viihteellä, voi kysyä, oliko kivaa ja ketä näit ja oliko mitään huimia juttuja. Ilman, että kyselee, että et kai vaan tanssinut sen ja sen kanssa, ja kuitenkin pussailit sitä ja onko kauluksessa huulipunaa ja miksi olit puoli tuntia myöhempään kuin lupasit...

Edellisessä suhteessa minä siis elin täysin tiedottomana siitä mitä selkäni takana tapahtui. Ex käyttäytyi ihan normaalisti; kävi töissä 5 päivää viikossa 8 tuntia/päivä, tuli kotiin välillä kaupan kautta ja välillä minä olin käynyt kaupassa, tehtiin yhdessä ruokaa, katsottiin tv:tä tai käytiin lenkillä tai saunomassa, molemmilla oli omat harrastukset pari kertaa viikossa. Nähtiin yhteisiä tuttuja viikonloppuisin, käytiin molempien vanhempien luona, joskus tietysti vietettiin iltaa erikseen omien kavereiden kanssa ja aina tultiin yöksi kotiin, ellei toisin oltu sovittu. Seksielämä kunnossa, kaikki vaikutti olevan kunnossa ja normaalia!

Kuitenkin tämä p*skiainen kävi paneskelemassa toista naista aina, kun silmä vältti eli olin esimerkiksi viikonlopun kaverin luona toisessa kaupungissa. En osannut edes arvata mitään, kun sitten yksi yhteinen tuttu kertoi ja ex sitten myönsi, että oli käynyt tuota naista koko suhteemme ajan välillä naimassa. Syytä en tiedä miksi teki niin, ei kertonut enkä edes oikeasti halua tietää. Olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi!

Vaikea luottaa... Nykyisin olen mustis ja epäluuloinen pienistäkin asioista.

Olen. Jos en olisi, hän olisi minulle pelkästään kaveri.

En ole, ei ketään voi vahtimalla pitää. Enkä tiedä miksi olisin sellaisen ihmisen kanssa jonka epäilisin pettävän kun silmä välttää.

Vierailija kirjoitti:

No, mulla ei juuri nyt ole kumppania, mutta en ole koskaan ollut enkä usko koskaan olevani mustasukkainen. Se on mielestäni turhaa, ja en vain ole sellainen luonteeltani. Olen sitä mieltä, että jos kumppani on pysyäkseen kanssani, hän pysyy siinä ilman, että minä vahdin, nokin ja olen mustasukkainen hänen tekemisistään ja menemisistään - toki normaali kiinnostus toisten asioista on luonnollista ja aivan eri asia kuin mustasukkaisuus. Toisaalta, jos kumppani on pettääkseen, hän tekee sen joka tapauksessa, vaikka kuinka olisin epäluuloinen ja vahtisin. En jaksa moisia murehtia. Se EI tarkoita, että hyväksyisin pettämisen tai tekisin sitä itse - jos käy ilmi, että kumppanilla on ollut muita, se on keskustelun ja todennäköisesti eron paikka, mutta olen sitä mieltä, että silloin kumppani on vapaa menemään sen toisen mukaan. En minä pidättele.

Niin mitä on normaali kiinnostus? No, jos vaikka tyyppi on ollut illalla viihteellä, voi kysyä, oliko kivaa ja ketä näit ja oliko mitään huimia juttuja. Ilman, että kyselee, että et kai vaan tanssinut sen ja sen kanssa, ja kuitenkin pussailit sitä ja onko kauluksessa huulipunaa ja miksi olit puoli tuntia myöhempään kuin lupasit...

Tämä voisi olla oma vastaukseni.

En ole koskaan ollut mustasukkainen, mutta nuorempana minulla oli hyvin mustasukkainen kumppani. Muistan kuinka ahdistavaa hänen käytöksensä oli. Minusta sellainen mustasukkaisuus ei kuulu rakkauteen.

Jep, koska hän on niin hyvä mies.

Konkreettisesti en ole mustis, eli en epäile mitään.

Vierailija kirjoitti:

En ole, ei ketään voi vahtimalla pitää. Enkä tiedä miksi olisin sellaisen ihmisen kanssa jonka epäilisin pettävän kun silmä välttää.

En minäkään usko mieheni pettävän, kun silmä välttää enkä todellakaan vahdi hänen jokaista liikettään, en kyttää puhelimia tai tabletteja enkä keksimällä keksi mitään syytöksiä. Exäni kanssa olisi pitänyt olla tarkempi ja se on varmaan se ongelma tässäkin suhteessa. Minua vaan vaivaa esimerkiksi juurikin nuo minulle tuntemattomat naiset, joiden kanssa mies kommunikoi esimerkiksi kuvista tykkäämällä somessa. Kerran, kun kyselin jostain mies hermostui ja vastasi, että poistaa minut listalta, etten pääse kyttäämään hänen tykkäyksiä tai ketä hän seuraa.

Minulla ei ole somessa ketään vanhoja säätöjä, pari exää on, mutta mies on tietoinen heistä. Tiedän, että minäkin saattaisin hermostua, jos mies kyttäisi kenen kuvista tykkäilisin ja miksi seurailen jotain tiettyä ihmistä, mutta en seuraa enkä tykkäile sellaisia ihmisiä, jotka voisivat olla jotain muutakin, kuin kavereita. Ap