Miltä vauvan vieroittaminen rintamaidosta tuntuu äidistä?

Ei sitä imetystä päivässä lopeteta, vähennetään rauhassa, niin lapsi ja äiti saavatko aikaa sopeutua muutokseen. Ei vuorovaikutus katoa, muista pitää sylissä vaikka et imettäisi, opetelkaa tilalle joku oma hellittely vaikka joku loru missä suukotetaan ja silitetään lasta. Älä ihmettele jos lapsi kaivaa välillä paitaasi tissiä etsien, tätä voi jatkua joskus tosi pitkään imetyksen loputtua.

Oma äitini oli ikionnellinen kun maidontulo loppui. Suhteemme saattoi muuttua paremmaksikin, kasvoin isommaksi ja osasin itsekin puhua ja tehdä jotain. Äitini ei koskaan ole ollut vauvaihminen, sanoi  vaan että se vauva-aika piti kärsiä, vasta sen jälkeen saa ihan oikean lapsen.

Oli se minustakin vähän haikeaa, mutta 2 viikon aikana vähitellen sen vaan lopetin. Imetys söi omia voimavarojani tosi paljon ja jouduin aloittamaan lääkityksen, joka ei sopinut imettäville, joten siksi lopetin. Lapsi oli imetyksen jälkeenkin yhtä rakas ja pullosta syötin hänet yleensä sylissä ja muutenkin halailin ja sylittelin muuten.

Omalla kohdalla lapsi oli itse varmaan ollut jo jonkun aikaa valmis rintaruokinnan lopettamaan, ei pyytänyt enää itse tissille ja söi vain kerran päivässä maitoa 1v2kk iässä. Koska ruokintakerrat olivat jo harventuneet tuohon yhteen niin ei muutos ollut niin suuri ja lapsikaan ei kertaakaan tissien perään kysellyt. Imetyksen vaihdoimme vain sylittelyyn ja äitikin selvisi siitä. Oli oikeastaan aika mukavaakin saada oma vartalo takaisin "itselleen" kun oli jo pari vuotta joko ollut raskaana tai imettänyt.

Pikkuhiljaa lopetin. Alkoi jo tuntua siltä, että nyt riittää. Ihan normaalia että lapsi kasvaa ohi tietyistä kehitysvaiheista, ja se on ihan mukavaa.

Päiväsyötöt väheni lapsen aloitteesta huomaamatta, lapsella oli niin paljon tutkittavaa, että unohti tissin. Aluksi se tuntui rinnoissa, mutta nopeasti nekin tottuivat. Yösyötöt lopetettiin aikuisen aloitteesta, kun yöt menivät rikkonaisiksi. Siinä vaiheessa sitä jo odotti, että ei tarvitsisi enää herätä yöllä imettämään. Aamuyön syöttö oli viimeinen josta luovuttiin.

Meidän lapsi on vieläkin aika hellyydenkipeä, tulee usein syliin tai kylkeen kiehnäämään, läheisyyttä annettiin muutenkin kuin imettäessä.