Ei suoraan sanoen kiinnosta, vaikka isä tekisi itsemurhan

Kaikista iseistä ei ole iseiksi.

Isäsi on Asperger.

Tunnen itseni isättömäksi. Siis ihan oikeasti. Enhän minä edes tiedä, millaista on, kun on isä. Koska minulla ei ole koskaan sellaista ollut.

Pelkään, että ihmiset toivovat tuolla tavoin myös mun kuolemaa :( en avoimesti uhkaile itsemurhalla, mutta se on ollut selvää lähipiirille, että erään tapahtuman jälkeen en ole ollut enää yhtään onnellinen enkä tule enää olemaan. Alan uskoa, että toisetkin toivoo mun pääsevän pois. En pysty oloani oikein peittämäänkään vaan uskon, että se näkyy kaikesta minussa.

En tiedä minkä ikäinen olet ap, mutta elämän luonnollinen kulku on irtautua vanhemmista ja elää mielenrauhassa omaa elämää.

Monella on vaikeata ja haasteita riittää.

Sinä olet kaikkeuden lapsi ja kyllä sinua rakastetaan.

Toipuminen kestää aikansa eikä mikään tapahdu just. Muutos tulee ajan kanssa.

Isääsi et voi etkä saakaan pelastaa. Ei se ole lapsen tehtävä. Se että hänellä on sairaus ei ole kivaa eikä oikein. Sekään ei ole oikein mahdollistaa "taiteilijaelämää". Voi ihmiselle sanoa että nyt en enää jaksa enkä viitsi iskä. Nähdään kun olet hieman rauhoittunut.

Etäisyyttä voi aina ottaa.

Buddhalainen hali 🤗

Hän lienee masentunut syvästi. Yritä ymmärtää, että hän on sairas

Teitä molempia rakastetaan ja hyvää tässä toivotaan.

Puhe on tärkeää. Kommunikaatio.

Hope.