Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syökö teilläkin teinit herkut välittämättä siitä onko ne hänen ja riittääkö muille?
11.11.2018 |
Olen lopen kyllästynyt. Tällä kertaa miehelle isänpäivälahjaksi ostetuista konvehdeista katosi 13-vuotiaan suuhun 9. Ei ollut hereillä kun konvehtirasiaa aamulla isälle annettiin, mutta ei myöskään kellot soineet, että rasian 30 konvehdista oli neljän henkilön toimesta syöty yhteensä 3 kpl. Lupaa kysymättä hän ottaa rasian ja pistelee suihinsa välittämättä siitä, että kyseessä on lahja.
Totta kai hänkin olisi sieltä saanut ottaa, kun olisi kysynyt. Ei edes kysynyt, vaan oli ottanut rasian ja mennyt suljetun oven taakse syömään.
Ei ole eka kerta. Pikkusiskon synttäreitä varten ostetusta karkkirasiasta katosi vaivihkaa puolet siskon suuhun. Ostatutin uuden omilla rahoillaan, mutta senkin oli avannut ja syönyt sieltä suosikkejaan.
Totta kai kuvioon kuuluu, että kunnon ruoka harvoin kelpaa ja varmaan kouluruokakin skipataan jollain laihdutusajatuksella.
Mitä tälle voi tehdä? On sellainen tapaus muutenkin, että ihan sama mitä komentaa tai rankaisee, aina vastaus on "joo", mutta ei mikään mene jakeluun. Tää tyttö ei läpäisisi sitä kuuluisaa vaahtokarkkitestiä, vaan söis varmaan sen karkin ennen kuin on kuunnellut ohjeita loppuun. Todennäköisesti ei osaa vastustaa houkutusta. Yritetään, ettei täällä olisi mitään herkkuja ikinä esillä, mutta eihän sekään hemmetti ole ok, että pöydälle jätetty isänpäiväkonvehtirasia on teinin mielestä hänelle vapaata riistaa.
Kommentit (13)
Mun teini saa kyllä syödä tavallisesti kaikkea mitä löytää. Jos sanon hänelle jostain herkusta, että ethän ota tätä, kun se on varattu vieraille tms, niin hän kyllä tottelee.
Mielestäni tytölläsi on jokin psyykkinen sokeriaddiktio tms jolle hän ei voi mitään. Veisin terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei syö. Meillä kaikki osaavat kysyä ei-perus -ruuista, että mihin ne on tarkoitettu.
Pitääkö ne eväät jättää näkyville? Jos on jotain minkä pitää säilyä, niin laita lukkojen taakse siksi aikaa, Ei voi olla niin hankalaa.
Ei todellekaan oteta toisten herkkuja !kaksi teiniä meillä ja kunnioitetaan toistemme rajoja. Toisten huoneisii, tavaroihin eikä karkkeihinkaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mun teini saa kyllä syödä tavallisesti kaikkea mitä löytää. Jos sanon hänelle jostain herkusta, että ethän ota tätä, kun se on varattu vieraille tms, niin hän kyllä tottelee.
Mielestäni tytölläsi on jokin psyykkinen sokeriaddiktio tms jolle hän ei voi mitään. Veisin terapeutille.
Jonkinlainen nepsy-tapaus on kyseessä kyllä, saattaa liittyä hyvinkin siihen. Meillä on tutkimukset alkamassa. Täytyy ottaa tämäkin asia siellä esille.
Hän ei koskaan osaa sanoa, montako on syönyt, miksi on syönyt. Monesti väittää, että ei hän edes ole mitään syönyt. Joko syö niin, ettei oikeasti edes ajattele ja myöhemmin muista syöneensä tai valehtelee, koska olisi noloa myöntää syöneensä taas jonkun keksipaketillisen.
Hänelle on ylipäätään hankalaa odottaa kivoja asioita tai malttaa tehdä tylsiä asioita, jos jotakin on tapahtumassa sen jälkeen (tai vaikka ei olisi kivaa tapahtumassakaan). Tietyllä tavalla ymmärrän, että hän "ei voi mitään" tai ei hallitse toimintaansa. Siitä näkökulmasta olen ajatellut, että vaikka kuinka räyhäisin ja rankaisisin, ei se vaan ikinä muutu tässä asiassa niin kuin aika monessa muussakin, missä sitä taktiikkaa on tietoisesti tai hermoromahduksessa testattu. Raivostuttaa ihan hemmetisti tällainen. Jotenkin 5-vuotiaan toimintaa tuollainen. Ei näitä juttuja tavallaan voi ilman seurausta jättää, mutta sekin tuntuu epäreilulta, että jatkuvasti tuo lapsi tekee tällaista, aina saa räpätystä ja sama uusiksi miljoona kertaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätyypillinen ahmimishäiriö, ilman oksentelua. Mä olen kärsinyt siitä lapsesta asti, tajusin asian vasta aikuisena. Nyt 43v. ja hirvee läski. Terapiassa olem käynyt 2 vuotta , mutta liian myöhään. Apua ei juurikaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö ne eväät jättää näkyville? Jos on jotain minkä pitää säilyä, niin laita lukkojen taakse siksi aikaa, Ei voi olla niin hankalaa.
Joo oon ajatellut kassakaapin hankkimista. Sinne vois laittaa juhlia varten ostetut herkut ja esim. mun meikit, jotka myös katoilee tytön käyttöön. Pikkusiskon hiusharjankin vois laittaa sinne, ettei sisko käy sitäkin pöllimässä huoneeseensa. Ja isänpäivänä isä vie suklaarasian sinne kassakaappiin heti sieltä syötyään, eikä hetkeksikään jätä sitä olkkarin pöydälle. Ihan normimeininkiä?
Ja hel*etti, on hankalaa! Mun on hankala hyväksyä, että mun pitäisi laittaa omassa kodissani asioita lukkojen taakse, ettei mun oma lapseni kävisi niitä omin luvin ottamassa.
Oon hemmetin vihainen, kun olen yrittänyt monta vuotta saada tuolle lapselle jotain apua. Mutta kun koulu menee riittävän hyvin, opettajat ei ole meinanneet edes suostua täyttämään niitä nepsy-papereita tutkimuksia varten. Ne pitää mua varmaan ihan pöpinä. Ei tää mun lapseni varmasti ole pahimmasta päästä, mutta multa saa varmaan köniin seuraava, joka väittää tällaisen olevan ihan normimeininkiä. "Joo ei mun mieskään osaa laittaa likapyykkejä oikeisiin koreihin."
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä juttuja tavallaan voi ilman seurausta jättää, mutta sekin tuntuu epäreilulta, että jatkuvasti tuo lapsi tekee tällaista, aina saa räpätystä ja sama uusiksi miljoona kertaa.
ap
Tottakai tekee, kun mahdollisuus annetaan. Samanlaista itkemistä kuin jonkin koiranpennun omistajilta - "Eii! Se söi keskelle lattiaa jätetyt makkarat. Ne oli pakko jättää siihen koska olisi tyhmää laittaa ne siitä pois ja pitäähän sen oppia kun sanotaan! Laitanpa lisää makkaraa syötiksi - ei se enää ota. Eiii! taas se otti!"
Sokeriin voi oikeasti jäädä koukkuun, itse olin ihan koukussa 12-15-vuotiaana. Kuukauden sokerilakko niin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia käytöstä. Kuulostaa syömishäiriöltä tai impulssikontrollin puutteelta.
Vierailija kirjoitti:
Mun teini saa kyllä syödä tavallisesti kaikkea mitä löytää. Jos sanon hänelle jostain herkusta, että ethän ota tätä, kun se on varattu vieraille tms, niin hän kyllä tottelee.
Mielestäni tytölläsi on jokin psyykkinen sokeriaddiktio tms jolle hän ei voi mitään. Veisin terapeutille.
Te kaikki yläpeukuttajat ulkoistatte lapsen kasvatuksen terapeutille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä juttuja tavallaan voi ilman seurausta jättää, mutta sekin tuntuu epäreilulta, että jatkuvasti tuo lapsi tekee tällaista, aina saa räpätystä ja sama uusiksi miljoona kertaa.
ap
Tottakai tekee, kun mahdollisuus annetaan. Samanlaista itkemistä kuin jonkin koiranpennun omistajilta - "Eii! Se söi keskelle lattiaa jätetyt makkarat. Ne oli pakko jättää siihen koska olisi tyhmää laittaa ne siitä pois ja pitäähän sen oppia kun sanotaan! Laitanpa lisää makkaraa syötiksi - ei se enää ota. Eiii! taas se otti!"
Mutta normaalitapauksessa se isän lahjarasia saisi olla ihan rauhassa siinä pöydällä. Ei tässä puhuta 2-vuotiaasta vaan 13-vuotiaasta. Yleisesti ottaen voi olettaa, että sen ikäisen näkösälle voi jättää isän suklaarasian. Kyseessä ei selvästi ole normitapaus, joten kuvaamasi koirakoulu tuskin toimii.
Alue: Aihe vapaa
Vyöllä oppii.