Isänpäivä ahdistaa

Taas yksinäinen ja vaikea isänpäivä on tulossa. Jo avioliiton aikana ex-vaimo kävi jotain ihmeen valtataistelua lapsia lahjomalla ja minua aiheettomasti syyllistämällä. Esim. vähäiset harrastukseni tai harvat käyntini kavereideni luona käännettiin aina lasten laiminlyönneiksi - ja tämä myös ilmoitettiin lapsilleni.

Sama meno jatkuu edelleen, sillä hän on omasta mielestään maailman paras äiti ja ja minä maailman huonoin isä. Se tuntui erityisen raskaalta, että exä teki tätä minun mollaustaan silmieni edessä ja lasten läsnäollessa. Itse en koskaan lapsille äidistään ole mitään pahaa sanonut. Jos oli jotain kiistaa, niin se tapahtui exän kanssa kahden kesken.

Eli exäni on onnistunut vierottamaan lapset isästään ja tehnyt hänestä kelvottomuuden perikuvan. Nyt hän on tyytyväinen saadessaan leikkiä sitä parhaana äitinä olemistaan. Totuus hänen kasvatustaidoistaan on kyllä ihan toisenlainen, mutta se olisi toisen jutun paikka. Jotenkin tällainen järjestelmällinen toisesta vanhemmastaan vierottaminen pitäisi saada rangaistavaksi, ja keskustelua asiasta on vihdoin alettu käymään julkisuudessakin.